Pullukat patikoimassa: 2015

Teimme viime viikonloppuna kevyen ruskareissun Rokualle. Tai ei se oikein ruskareissusta enää mennyt, kun suurin osa lehdistä oli jo pudonnut. Alunperin meidän piti lähteä lappiin syyskuussa ihastelemaan maisemia. Tämä syksy osoittautunutkin kiireelliseksi ja monena iltana sekä viikonloppuna on jotain ohjelmaa. Siksi päätimme karsia pidempiä viikonloppureissuja emmekä ihan kaikkia toteuta. Ensi syksynä sitten lappiin.

Mutta takaisin tähän päivään tai siis viime viikonloppuun. Pakkaaminen suoritettiin kevyesti. Ajomatkaa Rokualle kertyy se päälle 80km ja illan mittaa vielä palata takaisin. Lisäksi tarkoitus käydä kylpemässä ja syömässä illallinen Rokuan kylpylässä. Vaelluskengät autoon, pientä purtavaa takin taskuun ja juomapulloksi sellainen mikä mahtuu takin taskuun. Tarkkaa lenkkiä mitä kierrämme emme vielä Rokuan suuntaan ajaessa tienneet. Ajoimmekin ensin Suppaan, joka on Rokuan virallinen opastuskeskus. Saimmekin sieltä hyvän kartan ja pari muuta opaslehtistä. Sen lisäksi hyviä neuvoja työntekijöiltä.

Supassa käydessä kannattaa myös tutustua näyttelyyn mikä kertoo Rokuan alueen luonnosta. Vaikuttavin oli pylväs mikä näytti kuinka paljon jäätä sillä kohtaa oikein on ollutkaan. 2,6km kuulostaa jo paljolta, mutta ei sitä oikein voi hahmottaa. Siellä sitten oli jättikokoinen pylväs, minkä pohjalla näkyi kärpäsen kakka. Se "kakka" oli opaskeskus suhteellisessa koossa jäähän nähden. Wau! Lisäksi oli mallinnettu Rokualla oleva 100m korkea hiekkapohja ennen kallioperää. Vaikuttavan kokoinen sekin.

Sitten olikin aika lähteä matkaan. Kuten mainittua, emme halunneet tehdä pitkää kävelyretkeä jotta ehdimme kylpeä ja syödäkin rauhassa ennen kotimatkaa. Ja kotiin kiva päästä ennen pimeää. Reitiksi valikoitui Supassa annettujen suositusten perusteella Harjunpolku. 2,5km pikakatsaus Rokuan luontoon. Oli ylämäkiä, alamäkiä ja järviä kukkuloiden keskellä.

Siitä se taas alkoi.

Polku oli hyväkuntoinen ja leveä.

Reitti alkoi hyväkuntoisena ja leveänä polkuna. Pyörätuolillakin tuota alkumatkaa polusta voisi kulkea. En tiedä mitähän reittiä tuo pyörätuolireitti menisi ja kuinka pitkä se olisi ollut. Raskasta noita mäkiä varmaan olisi kulkea pyörätuolilla, mutta niin ne Supassa kertoivat että sitä voi kulkea. Vaelluskengät lähtivät Oulusta matkaan, mutta polkua ja maastoa katsellessa päädyimmekin pitämään lenkkarit jalassa. Ihan hyvä valinta tälle retkelle.

Oulussa retkeillessä vastaan on tullut Tervareitin alkupään kylttejä, täällä oli sitten se loppupää. Tai ilmeisesti reitin päätepiste on tuolla mainitussa luonto-opaskeskus Supassa. Kylpylän lähistöllä oli 3,5km kylttejä reitin loppuun nähden. On se varmaan huojentavaa nähdä moinen kyltti, jos on ensin taivaltanut 96km. Jospa vielä joku päivä.. tai sitten ei. :D

Maisemat olivat ihan nättejä vaikka paras ruska-aika oli jo mennytkin. Mäkinen maasto oli mukavaa vaihtelua pohjoammaan lakeuksiin tottuneelle. Kyllähän noilla Oulun reiteilläkin mäkiä oli ja osa jyrkkiäkin, mutta täällä loivemmatkin mäet huomaa. Jännä yksityiskohta suppa-järvien rannoilla oli hiekkadyynit. Tottunut näkemään moisia Kalajoella meren rannalla, mutta täällä meri on lähes sadan kilometrin päässä. Mutta siinä hiekkadyynejä oli kun eroosio kuluttanut pintamaan pois ja tuonut hiekan näkyviin.

Uintireissu luonnon järvissä jäi tällä kertaa tekemättä. Ei tarkene enää uida, mutta olihan nuot järvet niin mahtavan näköisiä, että taatusti kun ensi kesänä tulee tänne uudestaan, käy pulahtamassakin jossain. Viimeistään itse kylpylän vieressä olevalla järvellä. Harjunpolun lenkin kierrettyämme päätimme kiertää vielä kylpylän tuntumassa olevan järven/lammen. 800 metrin lisälenkki. Sen varrella on jokin lasten temppurata ja polku on niin hyväkuntoista, että sen varmaan voisi sillä mainitulla pyörätuolillakin käydä omin voimin.

Kävelylenkit suoritettuamme palasimme autolle jättämään kameran pois ja muuta ylimääräistä kampetta. Sitten uimavehkeet mukaan ja kylpylään. Turkkilaisen saunan kautta allas osastolle ja jalat nilkkoja myöden kylmäkaivoon. Ei se ihan yhtä hyvältä tunnu seistä kylmäkaivossa verrattuna sohvalla löhöämiseen ja jalkojen huljuttamiseen kylmässä vesiastiassa. Helpotti kuitenkin. Sitten hetki uimista, dippaus rintakehää myöden kylmäkaivoon ja sen jälkeen hierovien vesisuihkujen rentoutukseen.

Kylpylässä rentoutumisen jälkeen olikin aika siirtyä syömään. Buffet-ruokailu on aina vaarallista ja niin tälläkin kertaa. Hirveä ähky. Vaan olihan se makoisaa ruokaakin. Vallan täydellinen päivä ja ei sen retkeilyn aina tarvitse koko päivää kestää. Siihen muutakin aktiviteettiä ja vähän erilaisemmissa maisemissa kuin kotona. Täydellinen päivä 10/10.

Loppuun kuvakavalkadi.

Metsää. Eipä kuvasta tietäisi mistä on.

Reitit oli merkattu selkeästi.

Jännästi kaatuneet puut.

Korkeuseroja ei kuvista huomaa.

Aina lammet eivät näkyneet kunnolla puiden lomasta.

Välillä lammet näkyi puiden yli.

Vaeltaja matkan varrella.

Jälleen yksi suppa-lampi.

Melkein puolivälissä.

Toinen vaeltaja.

Polku kulki ihan järven rannassa.

Vasemmanpuoleinen on muuten koivu.

Hiekkadyyniä Rokualla.

Järveä toisesta suunnasta.

Ihan kuin tuolla keskellä uisi jotain?

Uikku? Härkälintu? Jokin vesilintu kumminkin..

Yllätys, Rokuallakin on muurahaisia.

Seesteinen järvi kylpylän edustalla.

Grillikatos oli nätin näköinen.

Kylpylä lammen takaa kuvattuna. On se hienolla paikalla.

Työmiehet korjasivat kotaravintolaa.

Kyltit opastivat lammelta pois.

Tähän oli mukava lopettaa patikoinnit tältä "kaudelta". Pidempiä retkiä ainakaan tuskin tehdään. Lintulavoilla varmaan käydään katselemassa lintujen poismuuttoa ja muutenkin ulkoilemassa. Kenties paistelemassa nuotiomakkaraakin, mutta useamman kilometrin lenkit jää ensi vuoteen. Eiköhän blogiin jotain kuitenkin ilmesty talvenkin aikana, mutta ei niin usein ja keskittyy sitten johonkin muuhun kuin patikointikohteisiin. Ainakin tulevana talvena..

Heinäkuussa ei kovin paljoa jaksanut reippailla metsässä hyttysten syötävänä. Muhoksella sentään käytiin Lemmenpolku kävelemässä, mutta siitä joskus myöhemmin oma raapustuksensa. Suomessa ei ollut lämmintä kesääkään, niin lämpöä haettiin Kyprokselta. Vaan elokuu on vihdoin tullut ja suurin osa hyttysistä kuollut tältä kesää.

Isokankaan kymppikilsan lenkkiä ollaan pidetty pitkään kesän "päämatkana". Ei nyt heti haluttu eikä uskaltanutkaan noin pitkälle pätkälle lähteä ja hyttysetkin kiusanneet kesällä. Kesän aikana retket hiljalleen pidentyneet ja nyt elokuun puolivälissä vihdoin hyttysiäkin vähemmän. Sääennusteet näyttivät jo alkuviikosta hyvälle ja lauantai aamusella sää oli täydellinen. Aurinko paistoi, mutta oli kohtuullisen viileää ja tuuli juuri sopivasti. Tavaroiden pakkaaminen rinkkaan ja auton nokka kohti Riistapolkua jälleen. Isokankaan kieppi kulkee muutaman sata metriä yhtä matkaa aiemman Riistapolun kanssa missä kävimme kesäkuussa. Isokankaan kierrokselle voi lähteä useammastakin pisteestä, mutta tätä katsoimme ennakkoon parhaimmaksi. Ensimmäiselle laavulle ja taukopaikalle on 4km, siitä seuraavalle on sitten reipas 3km ja "maaliin" on vajaa 3km, jos kiertää myötäpäivään.

Matkan alkupätkä kulki sutjakkaasti metsämaisemia ihastellen ja mustikoita matkan varrella natustaen. Niitä näyttikin olevan hurjat määrät. Lakkoja ei ollut käytännössä enää yhtään. Muutama yksittäinen raakile bongattiin ja yhdessä kohtaa olisi näkynyt neljäkin vierekkäin. Harmi vain että olivat pitkospuilta useamman metrin päässä, niin ei viitsinyt tarpoa kosteikkoon pelkästään neljän takia.

Isokankaan reitille mahtuu myös pieni, reilun sadan metrin pätkä Kalimenlammen kierrostakin. Yhdistämällä nämä kaksi voisi saada vähän yli 15 kilometrin lenkin. Ei kuitenkaan meille ainakaan tällä kertaa. Yhteispätkän jälkeen alkoi mukava ja helppokulkuinen kangasmaasto. Vauhti oli yllättävänkin reipasta ja ensimmäinen taukopaikka lähestyi vauhdilla. Evääksi hieman sämpylää ja lakeria. Tällä retkellä päätin uskoa retkioppaita yms. tietolähteitä, että taukopaikoilla kengät pois jalasta. Tuntui heti paremmalta etenkin kun vielä hieroi jalkapohjia. Muutakin ohjelmaa taukopaikalla riitti. Olin katsonut netistä aiemmin että tällä laavulla on geokätkökin. Pitihän se etsiä kun tänne asti saavuttu.

Laavun lähellä sijaitsevaa "Heteä" on mainostettu Oulun ainoana(?) juomakelpoisena lähteenä. No ei kyllä nyt näyttänyt lähteen vesi ollenkaan juomakelpoiselta. Limaisen vihreää. Ehkä tuo on keväällä ja alkukesästä juomakunnossa?

Laavun jälkeen maasto jatkui pitkään samanlaisena mitä se oli sinne tullessakin. Välillä kuivaa kangasmaastoa ja välillä vähän kosteampaa, missä kasvaa runsaasti mustikoita. Ja mustikanpoimijoiden määrästä päätellen mustikoita on paljon. Polun ylittäessä metsäteitä näkyi aina vähintään pari autollista poimijoita. Lähestyessä Isokankaan järveä ja sen rannalla sijaitsevaa toista laavua maasto muuttui. Oli kosteata ja myrsky oli kaatanut isoja puunrunkoja polulle. Niitä kun kiersi ja ylitti sopivasta kohtaa saikin hetken metsästää missä polku jatkuu. Helpolla sentään löytyi.

Laavua etsiessä meinasimme yhdessä vaiheessa kääntyä jonkun mökille. Katsoimme ensin puiden lomasta että tuolla näkyy rakennelma. Se olikin mökki eikä laavu. Ja näytti jonkun omalta eikä autiotuvalta niin emme edes poikenneet pihapiiriin. Lopulta Isokankaan laavu tuli vastaan. Ison tien läheisyyden tunnisti väkijoukon määrästä laavulla. Useampi auto parkissa ja yksi perhe nuotion äärellä. Perheen äiti oli jossain marjanpoiminnassa ja isä oli lapsineen ruokailemassa. Hetken turistuamme he päättivät lähteä ja saimme hetken istua kahdestaan ja nauttia eväistämme.

Minulla oli ajatuksena uittaa jalkoja kylmässä järvessä vaan ei siitä oikein tullut mitään. En tiennyt, enkä tiedä vieläkään kuinka syvää ihan rannassa on. En kokonaan halunnut mennä veteen ja koitin vain nilkkoja pitää kylmässä. Väsyneenä ei kovin hyvin onnistu. Missään ei voi istua että voisi molemmat nilkat laittaa veteen, joten Janitan kävelysauvaan tukien laskin toisen nilkan veteen ensin ja sitten toisen. Hyöty oli vähäinen vaan sainpa sotkettua jalat kunnolla multaan..

Laavulle saapui uutta perhettä, joten kamoja kasaan ja jatkamaan matkaa. Tällä seudulla oli eniten marjanpoimijoitakin. Mustikoita näkyi vähemmän mitä alkupätkällä lenkkiä, mutta riittävästi tuollakin että saavat ämpärinsä täyteen. Loppumatkaan mahtui monipuolista maastoa. Tiheää lepikkoa, suota ja kangasmetsää. Jossain vaiheessa metsässä pisti silmään niittyaitta. Kukahan senkin oli sinne raahannut? Emme tosin jaksaneet tutkia aitan kuntoa paremmin tai edes ottaa kuvia siitä. Jossain kahdeksan ja yhdeksän kilometrin välillä alkoi iskemään täydellinen väsymys molempiin. Halusi vain nopeasti autolle ja kotiin.

Kotona sitten klassiset perustoimet. Suihkuun ja sen jälkeen vati täyteen jääkylmää vettä. Vati sohvan eteen, jalat vatiin ja joku kiva ohjelma telkkarista pyöriin. Väsynein olo mitä yhdenkään lenkin jälkeen. Seuraavana aamuna olikin sitten täysi väsymys. Ensin kuvitteli sen vain olevan lihaskipua yms, mutta kun vihdoin jaksoi purkaa rinkan oli hengästynyt. Kuumemittari esiin ja korkeallahan se oli. Illaksi nousi jopa 38 asteeseen ja mietin jo maanantain viettämistä sairaslomalla. Seuraavana aamuna kuume oli kuitenkin jo tiessään että mistä lie johtui? Ai niin. Jollain varhaisemmalla retkellämme olin valitellut polvi- ja lonkkakipuja. Ei esiintynyt tälläkään kertaa. Ilmeisesti oli silloin ainutkertainen tapaus. Toivottavasti jääkin sellaiseksi.

Nyt olisi kesän retket ohi ja syksy koittamassa. Jonnekin Lapin suuntaan pohdittu, jos kävisi pienen mutkan. Varaisi hotellista huoneen ja käy ruskaretkellä käppäilemässä. Sopiva reitti vielä on harkinnassa. Maasto mitä luultavamminkin haasteellisempaa, joten alle 10km lenkki. Päiväretkistä pitää miettiä mitä lähimaastoilla tekee. Uusia kohteita ei kovin lähellä olekaan. Rokualla voisi käydä ja samalla kylpylässä sitten huuhtomassa hiet. Ja lintujen syysmuutto alkaa pian, joten lintutorneja voi jälleen kierrellä.

Loppuun kuvakavalkadi.