Pullukat patikoimassa: elokuuta 2015

Heinäkuussa ei kovin paljoa jaksanut reippailla metsässä hyttysten syötävänä. Muhoksella sentään käytiin Lemmenpolku kävelemässä, mutta siitä joskus myöhemmin oma raapustuksensa. Suomessa ei ollut lämmintä kesääkään, niin lämpöä haettiin Kyprokselta. Vaan elokuu on vihdoin tullut ja suurin osa hyttysistä kuollut tältä kesää.

Isokankaan kymppikilsan lenkkiä ollaan pidetty pitkään kesän "päämatkana". Ei nyt heti haluttu eikä uskaltanutkaan noin pitkälle pätkälle lähteä ja hyttysetkin kiusanneet kesällä. Kesän aikana retket hiljalleen pidentyneet ja nyt elokuun puolivälissä vihdoin hyttysiäkin vähemmän. Sääennusteet näyttivät jo alkuviikosta hyvälle ja lauantai aamusella sää oli täydellinen. Aurinko paistoi, mutta oli kohtuullisen viileää ja tuuli juuri sopivasti. Tavaroiden pakkaaminen rinkkaan ja auton nokka kohti Riistapolkua jälleen. Isokankaan kieppi kulkee muutaman sata metriä yhtä matkaa aiemman Riistapolun kanssa missä kävimme kesäkuussa. Isokankaan kierrokselle voi lähteä useammastakin pisteestä, mutta tätä katsoimme ennakkoon parhaimmaksi. Ensimmäiselle laavulle ja taukopaikalle on 4km, siitä seuraavalle on sitten reipas 3km ja "maaliin" on vajaa 3km, jos kiertää myötäpäivään.

Matkan alkupätkä kulki sutjakkaasti metsämaisemia ihastellen ja mustikoita matkan varrella natustaen. Niitä näyttikin olevan hurjat määrät. Lakkoja ei ollut käytännössä enää yhtään. Muutama yksittäinen raakile bongattiin ja yhdessä kohtaa olisi näkynyt neljäkin vierekkäin. Harmi vain että olivat pitkospuilta useamman metrin päässä, niin ei viitsinyt tarpoa kosteikkoon pelkästään neljän takia.

Isokankaan reitille mahtuu myös pieni, reilun sadan metrin pätkä Kalimenlammen kierrostakin. Yhdistämällä nämä kaksi voisi saada vähän yli 15 kilometrin lenkin. Ei kuitenkaan meille ainakaan tällä kertaa. Yhteispätkän jälkeen alkoi mukava ja helppokulkuinen kangasmaasto. Vauhti oli yllättävänkin reipasta ja ensimmäinen taukopaikka lähestyi vauhdilla. Evääksi hieman sämpylää ja lakeria. Tällä retkellä päätin uskoa retkioppaita yms. tietolähteitä, että taukopaikoilla kengät pois jalasta. Tuntui heti paremmalta etenkin kun vielä hieroi jalkapohjia. Muutakin ohjelmaa taukopaikalla riitti. Olin katsonut netistä aiemmin että tällä laavulla on geokätkökin. Pitihän se etsiä kun tänne asti saavuttu.

Laavun lähellä sijaitsevaa "Heteä" on mainostettu Oulun ainoana(?) juomakelpoisena lähteenä. No ei kyllä nyt näyttänyt lähteen vesi ollenkaan juomakelpoiselta. Limaisen vihreää. Ehkä tuo on keväällä ja alkukesästä juomakunnossa?

Laavun jälkeen maasto jatkui pitkään samanlaisena mitä se oli sinne tullessakin. Välillä kuivaa kangasmaastoa ja välillä vähän kosteampaa, missä kasvaa runsaasti mustikoita. Ja mustikanpoimijoiden määrästä päätellen mustikoita on paljon. Polun ylittäessä metsäteitä näkyi aina vähintään pari autollista poimijoita. Lähestyessä Isokankaan järveä ja sen rannalla sijaitsevaa toista laavua maasto muuttui. Oli kosteata ja myrsky oli kaatanut isoja puunrunkoja polulle. Niitä kun kiersi ja ylitti sopivasta kohtaa saikin hetken metsästää missä polku jatkuu. Helpolla sentään löytyi.

Laavua etsiessä meinasimme yhdessä vaiheessa kääntyä jonkun mökille. Katsoimme ensin puiden lomasta että tuolla näkyy rakennelma. Se olikin mökki eikä laavu. Ja näytti jonkun omalta eikä autiotuvalta niin emme edes poikenneet pihapiiriin. Lopulta Isokankaan laavu tuli vastaan. Ison tien läheisyyden tunnisti väkijoukon määrästä laavulla. Useampi auto parkissa ja yksi perhe nuotion äärellä. Perheen äiti oli jossain marjanpoiminnassa ja isä oli lapsineen ruokailemassa. Hetken turistuamme he päättivät lähteä ja saimme hetken istua kahdestaan ja nauttia eväistämme.

Minulla oli ajatuksena uittaa jalkoja kylmässä järvessä vaan ei siitä oikein tullut mitään. En tiennyt, enkä tiedä vieläkään kuinka syvää ihan rannassa on. En kokonaan halunnut mennä veteen ja koitin vain nilkkoja pitää kylmässä. Väsyneenä ei kovin hyvin onnistu. Missään ei voi istua että voisi molemmat nilkat laittaa veteen, joten Janitan kävelysauvaan tukien laskin toisen nilkan veteen ensin ja sitten toisen. Hyöty oli vähäinen vaan sainpa sotkettua jalat kunnolla multaan..

Laavulle saapui uutta perhettä, joten kamoja kasaan ja jatkamaan matkaa. Tällä seudulla oli eniten marjanpoimijoitakin. Mustikoita näkyi vähemmän mitä alkupätkällä lenkkiä, mutta riittävästi tuollakin että saavat ämpärinsä täyteen. Loppumatkaan mahtui monipuolista maastoa. Tiheää lepikkoa, suota ja kangasmetsää. Jossain vaiheessa metsässä pisti silmään niittyaitta. Kukahan senkin oli sinne raahannut? Emme tosin jaksaneet tutkia aitan kuntoa paremmin tai edes ottaa kuvia siitä. Jossain kahdeksan ja yhdeksän kilometrin välillä alkoi iskemään täydellinen väsymys molempiin. Halusi vain nopeasti autolle ja kotiin.

Kotona sitten klassiset perustoimet. Suihkuun ja sen jälkeen vati täyteen jääkylmää vettä. Vati sohvan eteen, jalat vatiin ja joku kiva ohjelma telkkarista pyöriin. Väsynein olo mitä yhdenkään lenkin jälkeen. Seuraavana aamuna olikin sitten täysi väsymys. Ensin kuvitteli sen vain olevan lihaskipua yms, mutta kun vihdoin jaksoi purkaa rinkan oli hengästynyt. Kuumemittari esiin ja korkeallahan se oli. Illaksi nousi jopa 38 asteeseen ja mietin jo maanantain viettämistä sairaslomalla. Seuraavana aamuna kuume oli kuitenkin jo tiessään että mistä lie johtui? Ai niin. Jollain varhaisemmalla retkellämme olin valitellut polvi- ja lonkkakipuja. Ei esiintynyt tälläkään kertaa. Ilmeisesti oli silloin ainutkertainen tapaus. Toivottavasti jääkin sellaiseksi.

Nyt olisi kesän retket ohi ja syksy koittamassa. Jonnekin Lapin suuntaan pohdittu, jos kävisi pienen mutkan. Varaisi hotellista huoneen ja käy ruskaretkellä käppäilemässä. Sopiva reitti vielä on harkinnassa. Maasto mitä luultavamminkin haasteellisempaa, joten alle 10km lenkki. Päiväretkistä pitää miettiä mitä lähimaastoilla tekee. Uusia kohteita ei kovin lähellä olekaan. Rokualla voisi käydä ja samalla kylpylässä sitten huuhtomassa hiet. Ja lintujen syysmuutto alkaa pian, joten lintutorneja voi jälleen kierrellä.

Loppuun kuvakavalkadi.