Edellisestä blogikirjoituksesta onkin jo jonnin aikaa. Tarkoituksena oli syksyllä kirjoittaa päivitys Pienen karhunkierroksen jäljiltä ja hieno kuvakollaasi kylkeen. No ei tapahtunut. Lähdettiin kyllä Kuusamoon viikonlopuksi ja menomatkalla perjantaina olikin mainio sää. Hieman kylpemistä ja odotella jännityksellä lauantain säätä. Täysi kaatosade. Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun päätettiin että jätetään edes yrittämättä. Vettä tuli ihan kaatamalla. Kävimme kuitenkin ajelemassa ja vilkaisemassa lähtöpistettä. Oli siellä muutama uskalias/hullunrohkea sadeviitat päällä lähdössä kierrokselle.
Kylpylään palatessa iski vielä paha ukonilma, sähköt katkesivat hetkeksi koko kylpylästä. Edelleen harmittaa että sade esti Pienelle karhunkierrokselle lähtemisen, mutta ei yhtään harmita että ei lähtenyt sään armoille. Varmaan oltaisiin vieläkin sillä reissulla...
Ei Kuusamon retki silti hukkaan mennyt. Kylpemässä oli kiva käydä ja poroja nähtiin todella paljon. Sekä ajomatkalla sinne ja takaisin että lauantain ajelukierroksella. Ei niilläkään tainnut olla kivaa sateessa? Paluumatkalla nähtiin vielä valkoinen poro. Ei ihan joka päivä ole tullut vastaan. Taisi olla itselle ensimmäinen.
Syksyn aikana saimme muutenkin todeta, että suunnitelmien muuttumiseen kannattaa varautua. Kun Pienelle karhunkierrokselle ei päässyt, ajattelimme käydä jonkun Oulun pidemmistä luontopoluista. Eräänä syyskuisena aamuna keli näytti hyvältä, aurinko paistoi, ei tuullut paljoakaan ja lämpötila oli oikein mukava. Siispä nokka kohti Pilpasuota ja Pilpasuon pitkää. No niin oli muutama muukin sunnannut eikä juuri alkanut hirvenmetsästyskausi auttanut ollenkaan asiaa.
Kaikki puoliksikaan auton parkkipaikaksi soveltuvat metsäpolut oli varattuina. Yritimme lähteä erästä metsäautotietä ajamaan vähän kauemmaksi, mutta tie muuttui sellaiseksi ettei Fiestalla uskaltanut ajaa pidemmälle. Ehkä sitten joskus kun enemmän maavaraa autossa. Periksi ei kuitenkaan annettu, patikoimaan oli päästävä edes pikkumatka. Hetken miettimisen jälkeen päätimme kokeilla Kalimenlampea. Viime vuonna kierroksen aikana sattui kevyt vesisade kohdalle ja ei nyt ihan miellyttävimmäksi kokemukseksi voi sanoa. Nyt oli kuitenkin ihan erilainen keli. Reitin varrella oli edelleen lahoja pitkospuita, mutta muuten oikein kiva reissu.
Alkuperäinen suunnitelma viime vuodelle taisi vieläpä olla, että olisimme yöpyneet metsässä edes yhden yön jossain laavulla. Sitäkään ei toteutunut. Joten ainakin sen oppi, että mitään ei kannata suunnitella. Tälle vuotta ei sitten ole paljoa lukkoon lyötyjä suunnitelmia. Oulussa pitäisi olla erämessut loppukeväästä, niin siellä ainakin käydä haistelemassa tuulia ja kasvattamassa patikkakuumetta. (Varmaan jotain sukua matkakuumeelle?) Viime vuodesta oppineena Pienelle karhunkierrokselle lähdetään lyhyellä varoitusajalla. Ensin katsotaan että säätila on kunnossa ja sitten vasta varataan majoitus.
Muuta ei uskalla luvata eikä suunnitella kuluvalle vuodelle. Toivoa ainakin että olisi runsas patikkaisempi kesä. :)
