Korpilammen riistapolku

Tästä se taas lähtee

Parisen viikkoa jo Kalimenlammen lenkistä. Sen jälkeen onkin vettä tullut enemmän säännöllisesti kuin epäsäännöllisesti eikä ole voinut pitkiä kävelylenkkejä tehdä edes asfalttia pitkin. Nyt tuntuikin hyvältä vetää vaelluskengät jalkaan ja suunnata metsään. Tällä kertaa Korpilammen riistapolulle. Vai mikähän tuon virallinen nimi onkaan? Ihan kuin jossain olisi nähnyt Asmonkorven riistapolun ja jossain Korpilammen riistapolun. Kylteissä paikanpäällä lukee vain "Riistapolku".

Hetki alkumatkasta tuli selväksi että nyt on hyttysiä. Paljon. Todella paljon. Onneksi on hyttysverkkolakit ostettuna niin eivät naamalle tule. Riistapolun alku- ja loppupätkät ovat lyhyesti yhteistä matkaa Isokankaan retkeilypolun kanssa. Tuleepahan taas pikkupätkä sitäkin reittiä tutuksi. Kivan näköisen taukokatoksen jälkeen polut lähtivät tosin jo eri teille. Riistapolun kannalta taukokatos hieman liiankin varhain, vain 200m lähtöpisteestä niin ei siinä vaiheessa vielä pullukkakaan pidä taukoa.

Tunnelmallinen taukokatos

Reittiopasteet olivat hyvät

Loputon metsä

Janitan vaellusasu. Taukopaikka siintää taustalla

Polku oli pääosin hyväkuntoista ja metsän pieneläjäimistöä näkyi. Muitakin kuin hyttysiä siis.. Ensin sammakko loikki pitkospuiden poikki, sitten näkyi sudenkorento paistattelemassa pitkospuilla. Myöhemmin näkyi enemmänkin sudenkorentoja ja perhosia. Olipa yksi kuningatar muurahainenkin muuttomatkallaan. Lintuja kuului vaan ei näkynyt.

Laavukin oli saatu mahdutettua riistapolun varrelle. Ihan kivalla paikkaa, nuotiopuita oli paljon ja kohtalaisen siisti. Toki laavua oli töhritty, mutta vähemmän mitä monia muita. Ihan kiva pikkulenkki, itsellä kertyi Sports Trackeriin 2,93km ja Janitalla vähän vähemmän. Lisämetrit tulee poukkoilusta valokuvauksen parissa. Jännä nähdä miten omasta mielestä ei paljoakaan poikkea polulta, mutta näinkin lyhyellä matkaa tuli satoja metrejä eroa.

Hyvän vaatetuksen merkitys korostuu näemmä näin kesällä. Ei vielä ollut edes pahaa hellettä, mutta kuuma alkoi jo olemaan. Lisäksi hyttyset tekevät oman riesansa. Kaupungissa kävellessä jos on tullut kuuma niin t-paita ja shortsit esiin, mutta ei se metsässä toimi. Ellei halua ruokkia pientä populaatiota hyttysiä. Molemmille kevyempää housua ja takkia metsästämään mikä suojaa hyttysiltä mutta ei ole liian kuuma.

Ruskosammakko

Pitkospuut pääosin hyvässä kunnossa

Sudenkorento paistattelemassa päivää

Tiheä taimikko

Korpilammen laavu

Korpilampi

Kain retkivaatetus

Kivoja pikku siltoja oli muutamien ojien yli

Loppusuora lähestyy

Jänisten ruokintapaikka

Kalimenlammen lenkki

Nälkä kasvaa syödessä. Ei meidän tänä vuonna pitänyt käydä muita pidempiä lenkkejä kuin Pilpasuon 7km kierros. Muutaman ulkoilupäivän jälkeen alkoi käymään selväksi että ei jää siihen ja varusteitakin vähän hommattu nyt. Kalimenlammen 5,4km retkeilyreitti oli sopivan pitkä aloittamaan "pitkät päiväretket". Eipä tuolla mennyt kuin noin 4,5 tuntia vaan ihan riittävä näin alkuun.

Samalla pääsi testaamaan Fjällrävenin Friluft reppua. Varapaita, check. Varasukat, check. Retkikirves, check. Hyttysmyrkyt, check. Hyttyslakit, check. Yms. Paljon lähti tavaraa matkaan vaan hyvin mahtui reppuun. Yksi tavara tosin unohtui: Janitan kännykkä. No ei sitä kaikkea voi muistaa ja saipahan päivän kulkea ilman teknolelua matkassa. Tai olihan minulla omani. Kamerakin jätettiin kotiin ja valokuvaaminen jäi kännykkäni vastuulle. Kännykkä sai toimia lisäksi karttana retkikartta.fi:n mobiilikarttojen kanssa.

Kalimenlammen nuotiopaikka

Jo pelkkä menomatka muodostui pieneksi seikkailuksi. Vaikka kuinka katsoimme kartasta miten pitäisi ajaa Kalimenlammen paikoitusalueelle, onnistuimme eksymään. Omatekoiset ohjeet oli ajaa Ylikiimingintietä kunnes vasemmalle kääntyy Saarisentie, sitten tulee voimalinja ja sen jälkeen kääntyy Kalimenlammentie oikealle. Vaikutti niin simppeliltä ettei edes navigaattoria katsottu. Digitan kylttien kohdalla huomasimme ajaneemme ohi. Eli Kalimenlammentielle ei ole tienviittoja. Okei. Takaisinpäin ja löytyihän se oikea risteys.

Melkoisen höykkyytyksen jälkeen löysimme lopulta paikoitusalueellekin. Kalimenlammentie on aika kehnossa kunnossa ja ei se Fiestallakaan ollut juhlaa ajella sinne. Pohja rouhaisi maata useammassa kohtaa. Perillä repun pakkaaminen loppuun ja suunta kohti polkua.

Reittiopasteet näyttivät uudehkoilta

Myllykosken laavua kohti kävi tie. Päätimme kiertää reitin myötäpäivään muutamastakin syystä. Ensinnäkin silloin paluumatkalle jäisi toinenkin laavu mukavaksi levähdyspaikaksi vähän ennen maalia. Toisekseen hankalat risteykset tulisivat heti alkuun. Ja hankaliahan ne olivatkin. En vieläkään tiedä miten onnistuimme eksymään moottorikelkkareitille, mutta niin vain sitä pitkin kävelimme jonkin matkaa ja ihmettelin "missä se ensimmäinen risteys viipyy". Sitten mobiilikartta ensimmäistä kertaa käteen. Ohi kävelty ja hetken kuluttua koki ensimmäisen ahaa-elämyksen kartan kanssa. "Tuo merkkihän tarkoitti kiveä ja tuossahan se kivi on."

Luontokin tarjoili vastoinkäymisiä heti alkuun. Vieläkin polun varrella oli myrskyn kaatamia puita ja hyttysten määrä oli kiitettävä Oulun seudulle. Ei nyt mikään uskomaton määrä, mutta ihan riittämiin. Onneksi tuli ostettua hyttyslakit niin eivät kasvoja pistelleet. Alle tunnin kävelyn jälkeen oli pilvinen sää muuttunut tihkusateeksi. Tämäkin vielä. Ensimmäinen tauko vietettiin tervahaudan luona olleella taukopaikalla vesisateessa. Mukava katos vähän reilun kilometrin taivalluksen jälkeen.

Myrskytuhoja polun varrella

"Penkkejä" millä voi levätä

Hyttysverkolle oli tarvetta

Kalimenlammen polun varrella on opasteita vanhoista pyyntitavoista

Se hyvä puoli vesisateessa oli, että hyttyset katosivat. Pystyi ottamaan hyttysverkon pois ja lippalakkia tilalle. Joskushan se pitää retkeily vesisateessa kokea, niin miksi ei nyt? Ei vaatteet onneksi ihan läpimäriksi kastuneet. Reitin varrella oli onneksi viihdykettä vesisateeseen, vanhoista pyyntitavoista oli opastauluja ja osasta vieläpä malliesimerkki millaisia ovat olleet. Osa todella julmiakin. Kuvassa oleva esimerkki loukusta oli yksi lempeimmistä. Sitten oli naruansoja, peuran- ja hirvenkuoppia ja omasta mielestä pahimman näköinen käpälälauta. Korkea lauta, minkä kärjessä on V -kirjaimen muotoinen aukko. Ihan ylös laitettu syötiksi jotain kettua houkuttelevaa ja kun se yrittää tavoittaa sitä, kettu jää käpälästään V-aukkoon kiinni. Ja kituu siinä niin kauan kunnes metsästäjä hakee pois. Enpäs ollut moisesta ansatavasta tietoinen aikaisemmin.

Niin Myllykosken laavu vain lähestyi ja mieliala alkoi paranemaan. Tihkusade väheni ja kohta saisi ruokaa. Sattumalta laavulla olikin joku pariskunta tehnyt jo tulet ja valmistautuivat makkaranpaistoon. Eipä tarvitse itse sytyttää nuotiota sateessa. Vähän harmi kyllä, olisi tehnyt mieli kokeilla miten retkikirveellä onnistuu pilkkomaan halkoja ja mites saa nuotion syttymään sateella. Makkaratikut sentään pääsivät ensitestiin ja maistuihan ne makkarat hyvältä luonnon helmassa sinapin kera.

Tunteroinen laavulla menikin levätessä. Pariskunnan kanssa turistiin mukavia ja kuultiin hyviä vinkkejä. Kalimenojasta saa kuulemma ahventa narrattua hyvin ja jotain muitakin kaloja. Lisäksi kuultiin että Lemmenpolulla on useita nuotiopaikkoja lyhyen matkan välein. Juhannuksena ilmeisesti ruuhkaa vaan katsoa mahtuuko sekaan tai käydä joskus rauhallisempaan aikaan. Harmittelivat lisäksi kuinka nuoriso tuhoaa laavuja ja nuotiopaikkoja. Jossain olivat olleet menossa kodalle niin jälellä oli enää savuava raunio ja betoniperustukset. Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Kuitenkin yhteisillä rahoilla nämäkin maksettu.

Myllykoski

Poukama Myllykoskessa

Todistusaineistoa, olen ollut Kalimenlammen lenkin puolivälissä. :D

Myllykosken vanha laavu

Ruokatauon aikana vesisadekin lakkasi ja aurinko alkoi pilkottamaan pilvien lomasta. Aika jatkaa matkaa. Paluumatka sujuikin nopeammin kuin saapuminen Myllykoskelle. Ehkä maasto oli helpompaa tai pitkospuita enemmän? Tai sitten mieliala oli parempi kun oli herännyt kunnolla ja saanut syödäkseen. Ja aurinkokin alkoi paistamaan. Harmi vain pian joutui hyttysverkon vetämään uudestaan silmille, kun auringonpaiste toi hyttyset tullessaan.

Paluumatkan varrelle osui muutama taukopaikkakin. Yksi oikein seisovan veden äärellä ja hyttysmäärä oli sen mukainen. Muutama hörppy vettä ja jatkaa matkaa. Loppupätkällä ei ollut mitään ansaopasteita, mutta luonto tarjosi katseltavaa senkin edestä. Jälleen kerran jättikokoisia muurahaiskekoja, mielettömät määrät lakkaa ja olihan Kalimenlampi komeaa katseltavaa. Pitkospuitakin näytetään uusivan ja hyvä niin, osa olikin aika lahoja ja ratisi jalkojen alla.

Viimeistä taukoa vietettiin Kalimenlammen rannalla olevalla laavulla. Vettä juodessa seurasimme kahden kalamiehen toimintaa veneessä. Kovasti näytti kala sinnittelevän vastaan vaan nousihan se ylös. Hauelta näytti kaukaa katsottuna. Laavu oli siistin oloinen ja nätillä paikkaa, niin tuonnehan voisi joskus ehkä tulla makuupusseja testaamaan. Jos siis moiset hankkii joskus ennen telttaa ja haluaa viettää yön luonnossa.

Kaikkia ojia ei voi ylittää hyppäämällä

Kalimeenoja

Yksi retkeilypolun taukokatoksista

Kieroon kasvanut kuusi

Tämän taukokatoksen luona riitti hyttysiä

Iso muurahaispesä

Komeaa suomaisemaa Kalimeenlammen ympärillä

Uusia pitkospuita rakennettu aivan vasta

Kalimeenlammen laavu

Näkymiä Kalimeenlammen laavulta

Loputtomat pitkospuut

Etana oli löytänyt makkarankuoren

Noin neljä ja puoli tuntia lähdön jälkeen olimme jälleen parkkipaikalla auton luona. Äkkiä reppu pois selästä ja auton nokka kotia kohti. Myllykosken laavulla tapaamamme pariskunnan opastamana emme ajaneet pois Ylikiimingintien kautta vaan Korpiseläntietä pitkin Sanginjoentielle. Oli huomattavasti mukavampi reitti vaikka ei tuotakaan Smart for twolla ajettaisi. Retken aikana tuli huomattua, että tuo Friluft 35 ei ole kovin hyvä reppu tälläiselle pullukalle. Lantiovyön sai juuri ja juuri kiinni, mutta ei saanut kiristettyä tukevasti. Vaikka olikin tiukassa, kummallista. Muuten kyllä oli mainio reppu. Eiköhän se kun tässä hieman vielä laihtuu ja jos vaihtaa ohuemman takin. Nykyinen paksu polyesteritakki oli julmetun kuuma. Onneksi tuli jokin Tieteen Kuvalehti Historian mainos minkä tilaamalla saa jonkin softshell(?) takin ja ultra kevyen repun. Jospa niille tulisi käyttöäkin?

Saa nähdä onko ensi yönä polvien ja lonkkien tilanne mikä. Nyt jomottelee, mutta ei vielä särje tai polttele kuten Huutilammen ja Pilpasuon pikkulenkin jälkeen. Tosin silloinkin polte iski vasta yöllä. Hyvä vinkki kaikille pullukoille ja miksei muillekin pitkän kävelylenkin jälkeen: laita vatiin jääkylmää vettä niin paljon että riittää peittämään jalkapöydän, vati sohvan eteen ja mene istumaan sohvalle. Sitten vain jalat veteen ja pitää niitä siellä niin pitkään kuin pystyy. Välillä nostaa jalat ylös ja lämmitellä, sitten taas veteen. Laskee muuten mukavasti turvotusta. :)

Hietasaaren lintutornit

Kotona ei jaksanut istuskella. Viikonloppuna oli ollut puhetta Hietasaaren lintutornien, Loistokarin lavan sekä Rantakurvin lintutornin kierroksesta. Lintutorneille olisi kuiten kiva saada jotkin kiikarit matkaan. Biltemasta tuli sitten bongattua prismakiikarit hintaan 14,99e. Kait ne nyt ainakin hintansa väärtit ovat?

Ajelu nyt on muutenkin kivaa joten nokka kohti Kempelettä ja Biltemaan. Kiikarit kantoon ja sen jälkeen Zeppeliiniin kiertelemään mitäs siellä on. Ensin Stadiumille katselemaan valikoimaa. Olihan siellä kivasti tavaraa, mutta vaatevalikoima ei oikein iskenyt. Matkaan tarttui kuitenkin kaksi kokoontaittuvaa muovikuksaa. Oranssi minulle ja keltainen Janitalle.

Olin jostain netistä lukenut, että Zeppelinin Prismassa on hyvä retkitarvikevalikoima. Käväistääs sekin siis läpi kun kerran Kempeleessä asti ollaan. (Vai onko se Kempeleellä?) Olihan siellä ihan kiva valikoima ja sieltä lähtikin matkaan Fjällrävenin Friluft 35 päiväreppu. -50% alennuksella! No niin, nyt on se kaivattu päiväreppu. Ei välttämättä tarvi isoa rinkkaa kanniskella joka reissulle. Ei liity retkeilyyn millään tapaa, mutta olipa siellä raparperihillokin -30% alennuksessa. Tuollahan pitää käydä useammin! Kiva reissu siis ja lopussa odotti yllätyskin. Emme poikenneet Arnoldsille. Wat? Aivan totta, pullukat kävelivät muina miehinä ja naisina Arnoldsin ohi. Vähän kyllä donitsihammasta olisi kolottanut mutta pää piti.

Nyt on siis kiikarit ja vähän muutakin krääsää, voi lähteä Hietasaareen. Hetken aikaa piti miettiä missäs kohti se Loistokarin lava on vaan löytyihän se vähän matkan päästä parkkipaikasta. Oulun seudun lintutorniopas kertookin että sinne pääsee liikuntarajoitteisetkin ja pitää paikkansa. Pyörätuolillakin pääsee hyvin lavalle. Lava tarjoaa aika kapean näkösektorin merelle, mutta ihan komean maiseman. Nyt tosin oli kova tuuli että ei siellä juurikaan näkynyt mitään. Sai kiikareita sentään koekäytettyä ja bongasin yhden lokin niiden avulla.

Sieltä kävelemään Loistokaria kohti. Nyt niitä lintuja ainakin kuulee. Eipä montaakaan tunnistanut ja menomatkalla ei nähnyt kuin yhden. Lajitunnistus oli laadukasta "ruskeahko, ei iso mutta ei mikään tinttikään". Loistokarin torniin olikin sitten kiipeämistä. Hienot näkymät ja laajalle alueelle vaan eipä sieltäkään lintuja näkynyt. Pitää tulla uudestaan paremmalla lintubongauskelillä. Paluumatkalla autoa kohden kuului taas useita lintuja. Tällä kertaa yksi västäräkki kävi näyttäytymässäkin ja yksi talitintti ihmetteli ketäs me ollaan.

Kävelyyn Hietasaari on mainio paikka. Useita erimittaisia polkuja menee ristiin rastiin ja lenkkareilla pärjää. Lisäksi ei tarvi ennakkoon päättää kuinka pitkän lenkin tekee kun polut risteävät niin hyvin. Voi tehdä kilometrin pikapyrähdyksen, kolmen kilometrin käppäilyn tai vähän pidemmän retkenkin. Ja jos nyt sattuu sydänkohtauksen saamaan matkalla niin polut ovat metsäautoteitä mitä pitkin ambulanssi pääsee luoksesi. Tällä kertaa selvittiin ilman sydänkohtausta.

Vaikka Zeppelinistä selvittiin ilman käyntiä Arnoldsilla, piti jotain herkkua saada. Kesän ensimmäiset jäätelöt Nallikarista! Ja kesän ensimmäinenhän on aina mango meloni. Aina. Pitkään mennytkin tänä kesänä ennen jäätelöä. Ehkä tämä kylmä ja sateinen alkukesä on vaikuttanut jäätelönhimoon.

Kasvitieteellinen puutarha

Välillä tekee mieli lähteä ulos luontoon ja ihastelemaan kasveja sekä eläimiä. Jos aikaa kuiten vähän tai jostain muusta syystä ei jaksa kävellä pitkiä matkoja on kasvitieteellinen puutarha mainio kohde kasvien ihasteluun. Eläimiä siellä tosin näkee vähemmän, lähinnä jotain lintuja. Ja varmaan jotain öttiäisiäkin mikäli konttaisi maassa ja tonkisi multaa.

Viikonloppu tarjosi Oulussa vesisadetta, joten ulkona ei pahemmin tullut viihdyttyä. Viikolla taasen tuntuu olevan aina kiire, väsy tai muuten vain laiskottaa. Nämä yhdistettynä siihen, että nyt ei ole muutamaan vuoteen tullut käytyä Oulun kasvitieteellisessä puutarhassa sytytti idean josko tänään? Ja miksei samalla sitten kirjoita lyhyttä blogausta aiheesta.

Kasvitieteellinen puutarhahan on täydellinen retkipaikka ylipainoiselle. Jo muutaman kymmenen metrin matkalla on mielettömästi nähtävää ja sitten voi tarvittaessa pitää istumatauon kasveja ihastellessa. Koko puutarhan kiertämisessä tulee sitten varmaan muutama sata metriä matkattavaksi. Kokonaispituutta en tiedä, mutta taukojen kanssa tuon kykenee kävelemään kuka vain. "Tunturi- ja vuoristokasvien" osio vaatii nyt vähäsen tasapainoilua, mutta ei mitään vuoristokauriin taitoja.

Vielä ei ole kovin hyvä piknik sää, mutta nätti paikkahan tuo olisi ottaa pieni piknik-kori mukaan ja viltin päälle nautiskella evästä. Ehkä myöhemmin kesällä paremmalla säällä?

Varusteet alkuvaiheessa

Yksi suuri haaste retkeilyn tai ylipäätään luonnossa kulkemisen aloittamiseen on varustus ja eritoten vaatetus. Kun vaatekaapista löytyy vaatteet korkeintaan lenkkipolulla kulkemiseen ja googlen hakutulos "retkeily vaatetus" tuottaa ties mitä G-1000 tai T-1000 vaatteita meinaa epätoivo iskeä. Siihen vielä mielikuvat hirvimetsällä olevien miesten maastopuvuista ja Fjällrävenin mainoskuvista on lopputulos taattu. Metsään ei mennä ennen lottovoittoa..

Tai sitten mennään. Ei sitä tenavanakaan mitään sen kummempaa varustetta ollut. Lenkkarit ja verkkarit jalassa sitä könyttiin pitkin metsiä. Lintutornithan eivät edes ole missään keskellä metsää ja lyhyiden matkojen päässä parkkipaikasta muutenkin. Pois pääsee nopsaa jos varustevalinta onkin huono. Lisäksi aiempina vuosina Koitelinkoskilla on käynyt ihan normikengissä ja farkut jalassa. Mukavaa on silti ollut.

Limingan- ja Kempeleenlahden lintutornit tuli siis kierrettyä ihan normaaleissa arkivaatteissa. Pilpasuollekin tuli lähdettyä lenkkarit ja farkut jalassa. Ei se nyt ihan virhe ollut, mutta ei se kevään rapakeleissä mukavaakaan ollut. Niinpä suunta kohti Ideaparkia ja Tophill outdoor -liikettä. Kokeilin siellä paria kenkää jalkaan joista Meindln Ohio 2 kenkä tuntui heti hyvälle. Reppukin alkanut kuulostamaan hyvälle idealle. Vaikka päivät ovat olleet lämpimiä on rannalla ja lintutornissa ollut kylmä. Jos saisi enemmän lämmintä vaatetta kuljetettua muuten mukana kuin päällä kantamalla? Kokeilin liikkeessä myös Haglöfsin Tight XL päiväreppua. Tuntui kyllä hyvälle, mutta jäin vielä miettimään pärjäisikö tavallisella repulla. Sen kyllä sai istumaan todella hyvin ja siinä oli lantiovyö, jolla painon sai pois hartioilta.

Niin varustekaappiin tuli vaelluskengät minulle. Päiväreppu jäi vielä odottamaan. Toukokuun puolivälissä Oulussa oli erämessut. Hieman pohdimme mennäkö sinne vai ei, mutta vielä siinä vaiheessa ei ollut ihan niin kovaa paloa syttynyt että olisi tullut pääsylipuista maksettua. Tarjouksia tuli kuiten seurattua ja Partioaitan sivuja vilkuiltua. Siellä alkoikin sopivasti jotkin retkeilypäivät.

Kuten blogimme nimikin sanoo, olemme pullukoita. Kohteliaasti ilmaistuna. Molemmat tarkkailevat siis aavistuksen ruokavaliota joten ehkä ihan joka ulkoilureissulle ei kannata ottaa sitä makkarapakettia mukaan? Nälkä saattaa kuiten yllättää joten mikä neuvoksi? Trangia! Partioaittaan tuli Trangia tarjoukseen ja sopivasti s-bonusta oli kertynyt tilille juuri sopiva summa Trangian 27-3 pakkausta varten. Hetken mielijohteesta hakemaan ettei ehdi miettiä ja mahdollisesti katua päätöstä. Sinolia emme ostaneet siihen vielä ja katsoa ostaako edes. Jos hommaisi trangian kaasupolttimen ja kaasua kun tarve koittaa.

Janitalta puuttui vielä vaelluskengät ja se päiväreppu oli vähän jäänyt kaivelemaan mieltä. Olimme menossa Haaparantaan shoppailureissulle ja huomasimme siellä olevan sekä Haglöfsin outlet storen että Partioaitan Ruotsin liikkeen. Haglöfsin liikkeestä oli tarkoitus hakea se Tight XL reppu ja katsella vähän muuta valikoimaa. Bongasin sieltä jonkun poistolaatikon reppuja ja rinkkoja. Tight XL reppua ei ollut, mutta aiemmin mainitsemani Zolo 60 rinkka oli. Likimain samaan hintaan mitä Tight XL reppu olisi Suomessa maksanut. Hetken miettimisen ja pikaisen kokeilun jälkeen päätin ostaa sen. Ilmeisesti poistuvaa mallia ja siksi noin halpa? No, nytpä on rinkka pidempiäkin reissuja varten. Ja ei tuo päivärinkaksikaan nyt huono ole. Painuu aika hyvin kasaan.

Haglöfs outletin jälkeen nokka kohti Partioaittaa. Tai sen Ruotsin vastinetta. Janitalle kokeiltiin useampia kenkiä naisten malleista ja en muista kokeiltiinko kuin montaa miesten vaelluskenkää. Lopulta jalkaan tarttui Meindln Vakuum GTX miesten mallistosta. Hintakin oli hyvä. Jotain vajaa 300e niillä oli lähtöhinta, mutta tarjouksessa 160e. Vähemmän mitä omat Ohio 2 kengät. Ilmeisesti Meindl on hyvä kenkämalli, kun molemmat tykästyneet niihin? Kenkien lisäksi nappasimme merinovillaiset sukat kun kuulemma semmoiset on hyvät? Ja olihan ne kun niitä käytti jalassa. Pitäisi ottaa ihan normaaliin päiväkäyttöön..

Meindl Vakuum men GTX

Siinäpä nuo isoimmat ja kalleimmat "vaellusvarusteet" mitä ostettu. Lisäksi tietenkin kenkien hoitoon voiteita ja suihkeita, puukko, retkikirves, hyttysverkollinen hattu ja mikä tärkeintä: teleskooppimakkaratikut! :D Eiköhän tässä ala olemaan tälle vuotta isoimmat varustehankinnat. Ehkä se päiväreppu tulee vielä hommattua, kiikarit ja kenties vaellussauvat. Mistä tulikin mieleeni yksi varuste vielä. Janita valmisti itselleen karahkasta vaellussauvan. Näkyykin aiempien blogauksien kuvissa. :)

Eli sen kummempaa vaatetusta ei ole tullut ostettua kuin kengät ja hyvät sukat. Onpa nämä meidän retket olleet lyhyitä tähän mennessä eikä olla kävelty missään umpimetsässä. Hyvin on siis pärjätty. Ei kannata kenenkään jättää siis lähtemättä luontoon kun ei ole varusteita tai varaa ostaa niitä. Ilman vaelluskenkiäkin pärjää, mutta ainakin itselle ne ovat tärkein yksittäinen parannus varustetasoon mitä voi tehdä.

Tai jos on innokas makkaran paistaja, niin ehkä retkikirves. Monella nuotiopaikalla näyttää halot olevan aika isoa kaliiberia. Tästä syystä tuli haettua retkikirves. Vielä ei kyllä olla päästy käyttämään sitä, mutta ehkä vielä tässä kuussa?

Paljon toistaiseksi "turhaa" ostettu pelkkien luontopolkujen kiertämiseen ja lintutorneilla käymiseen. Mutta kun halavalla saanu ja tänä kesänä/syksynä on tarkoitus tehdä joku pullukalle pitkä reissu. Eli vähintään yli 5km, kenties jopa yli 10km. Siellä viimeistään pitäisi lähes kaikille kamoille tulla käyttöä.

Pilpasuon pöllö 31.5.2015

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, kiersimme päivän aikana sekä Huutilammen että Pilpasuon Lystikierroksen. Huutilammen jälkeen kävimme mutkan kotona laittamassa leivän uuniin sekä laittamassa saunan päälle. Tuntui siltä että kuuma sauna tekisi hyvää tälläisen rupeaman päälle.

Pilpasuon infokyltti

Huutilammella vaivannut tihkusade oli lakannut Pilpasuolle päästyämme. Pitkospuut olivat vielä märät, mutta se ei menoa haitannut. Ei ne kovin liukkaat silti olleet tai kengät pitivät muuten hyvin. Alkumatka meni maastoa ihastellessa ja katsellessa mitä marjoja täällä kasvelee. Lakkojakin löytyi.

Pilpasuon pitkospuut ovat hyvässä kunnossa

Janitan retkeilyvarustus

Kain retkeilyvarustus

Komeasti kuivunut mänty

Pilpasuolla on muurahaiskekoja siellä täällä ja kokoluokka vaihtelee pienestä kuusenaluskeosta yli metriseen. Hienoa! Näiden lisäksi ihastelimme myrskyn aiheuttamia tuhoja Pilpasuon metsissä. Yksi puu oli kaatunut polulle vaan ei onneksi suoalueella. Niinpä rungon pystyi kiertämään helposti. Tai jopa kiipeämään ylitse.

Pieni muurahaiskeko kuusen juurella

Isompi muurahaiskeko polun varrella. Janita verrokkina kuinka kookas tuo on.

Polulle kaatunut puu. Onneksi oli helppo ylittää/kiertää.

On se ollut iso rasahdus.

Metsässäkin oli puita kaatunut.

Ja niin se pöllö. Myrskytuhoja ihastellessa/kauhistellessa silmäkulmassa vilahti jotain isoa. Ja joka rääkyi pahasti. Janitakin huomasi sen vilahtelevan puiden lomassa. Ja sitten se näkyi vähän selvemmin. Iso pöllö liihotti. Mahtavaa! Olenkohan ikinä aiemmin edes nähnyt pöllöä luonnossa? Pelkästään eläinpuistoissa. Silti kumpikaan ei tunnistanut mikä pöllö oli kyseessä. Itse näin vain että se oli kookas ja selässä ruskeaa väriä. Janita näki lisäksi että pää oli pyöreä.

Muita lintuja ei näkynyt loppureitin varrella. Käki kyllä kukkui jossain kaukana ja muutakin linnunlaulua kuului. Vaikka aamupäivällä olikin satanut, oli Pilpasuo mukava kulkea. Olisi kait tuo jopa lenkkareillakin mennyt kuivin jaloin, mutta hyvä totuttautua vaelluskengillä kävelyyn ja jatkaa niiden sisäänajoa jos/kun jossain vaiheessa kävelee oikeastikin pitkiä matkoja. Rinkkaa ei sentään näillä reissuilla ollut nyt mukana. Pitää miettiä milloin sitä koekantelee jälleen tai milloin käy hakemassa sen päivärepun mikä alunperin pitikin ostaa..

Kotiin palatessa alkoikin armoton googlaaminen ja wikipedian selailu. Mikä oli näkemämme pöllö? Pitkän arvuuttelun jälkeen totesimme sen olevan lapinpöllö. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapinpöllö. Lopullisen varmuuden antoi Pilpasuon infosivu, missä kerrottiin lapinpöllöjen asustavan alueella.

Sports trackerin mukaan kävelyä tuli reiteillä lähes 4,5km. Omasta mielestäni ihan mukavasti yhden sunnuntain saldoksi. Reitit itsessään menivät hyvin ja iltakin. Yöllä sitten havaitsi ensimmäisiä ylipainon aiheuttamia ongelmia. Polvi ja lonkka olivat "tulessa" nukkumaan mennessä. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta ylipainon syyksi pistin. Lakkasi se sitten aikanaan ja aamulla ei ollut enää tietoakaan poltteesta.

On niitä lakkoja tulossa Pilpasuollakin

Huutilampi 31.5.2015

Pitihän se lähteä kokeilemaan myös Janitan vaelluskenkiä. Haaparannan Partioaitasta löydetyt Meindlit. Nyt nekin oli saatu vahattua ja "sisäänajettua" tavallisilla kävelylenkeillä. Huutilampi kuulosti mukavan lyhyeltä ja kiinnostavalta kohteelta. Ajankohtakin lieni sille sopiva, kun koulut olivat juuri loppuneet ja se kuulemma on koululaisten luontopolku. Pari nuorta poikaa oli reitin alkupäässä, mutta polulla emme nähneet ketään. Koulut olivat tosiaankin loppuneet.

Huutilammen opaskyltit

Huutilammen voi kiertää myötä- tai vastapäivään. Päätimme lähteä myötäpäivään suopolulle, että lintutorni olisi levähdyspaikkana loppupätkällä. Maasto oli sinänsä helppokulkuista. Mukavan mäntymetsäisää Letonniemen lepikon jälkeen. Pitkospuiden kanssa oli tosin säästelty. Matalien kuraojien yli ei oltu tehty pitkospuita vaan kaadettu vain muutama ohut puu mitä pitkin pystyi ylittämään sotkematta kenkiä. Olettaen että ei liukastellut ja kompuroinut kuraan. Vesi ja muta oli tehnyt puunrungoista liukkaita.

Omintakeisten pitkospuiden lisäksi oli vankkoja siltoja

Hyttyset vaivasivat alkupätkällä kunnolla. Niitä oli jo kiitettävä määrä Huutilammen länsipuolella. Jostain syystä itäpuolella niitä ei ollut enää juuri lainkaan. Oliko yltynyt tuuli karkoittanut ne vai minne katosivat? Niinpä eteneminen oli vauhdikasta länsipuolella ja maisemia ei paljon ihasteltu. Luoteiskulmalla kostea suomaasto muuttui hieman kuivemmaksi metsämaastoksi ja hyttysten määrä väheni. Lintutornikin havaittiin suon toiselta laidalta. Kiintopiste saavutettu.

Huutilammen lintutorni

Pidimme pienen tauon ennen lintutornia Huutilammen nuotiopaikalla. Ilmeisesti siellä on joskus ollut laavu. Naapurimme mukaan sinne oltaisiin rakennettu jo uusikin laavu, mutta me emme huomanneet mitään jälkeä sellaisesta. Liekö tarkoittanut sittenkin jotain eri paikkaa? Retkikartta.fi:n mukaan jossain Parsiaismaalla on laavu. Niin ja matkalla löysimme lakkoja! Tai oikeastaan vasta kukkia, mutta niistähän tulee loppukesästä lakkoja. Tuskin tuolta saa itse poimittua ainuttakaan, eiköhän lähitalojen asukkaat käy poimimassa suon tyhjäksi.

On se komea kukka

Lintutornilla tuli taas mieleen kuinka kivat ne kiikarit olisivatkaan. Lammella näkyi toki lokkeja, mutta myös jotain pienempiä lintuja. Matkaa oli niin pitkälti, ettei erottanut mitä olivat. Hetki taukoilua ja sitten loppumatka hyväkuntoista polkua pitkin takaisin autolle. Reilun 1,5km polun kiertämiseen meni sports trackerin mukaan 2,7km. Tässä toki mukana matka autolta saakka, mutta ei meillä auto ollut puolen kilometrin päässä polun alkupisteestä. Jälleen edes takas sompailua ja valokuvausta reitiltä poiketen.

Eipä tässäkään reitissä ylipainoiselle ollut mitään pahasti häiritsevää. Riippuen millainen on tasapainoaisti. Erikoiset "pitkospuut" olivat liukkaahkot ja saattaa vaatia pientä tasapainoilua. Luontokohteena hieman häiritsi, että on keskellä asutusta. Lähes joka puolella näkyi puiden lomasta taloja tai asfalttitietä. Lintutorni oli kylläkin kiva ja kuulemma meidän lähdön jälkeen lammella näkyi kurkiakin. Uudestaan tultaneen tänne, ehkä ei koko reittiä kiertämään vaan lintutornille ihastelemaan. Ja toki katselemaan josko lakkoja olisi...

Samana päivänä kierrettiin uudestaan Pilpasuon Lystireitti. Siellä olikin nähtävää ja kuultavaa. Lisää seuraavassa blogauksessa.