Blogi ei ole unohtunut vaikka päivityksiä ei olekaan tullut kuukausiin. Talviretkeilyvarusteita ei ole ja en muutenkaan tiedä, miten Oulun polut olisivat kävelykunnossa näin lumen aikaan.
Ennen lumien tuloa kävimme kuitenkin makkaraa paistelemassa. Varulta otimme retkikirveen matkaan. Onneksi paikalle sattui muita ja joilla oli sentään "oikea" kirves mukana. Ei ollut enää valmiita halkoja vaan metrisiä tukkeja, mistä ensin sahata sopivan mittaisia pöllejä ja sitten ne pilkkoa nuotiopuiksi. Sahaushommiin ei tarvinnut kenenkään ruveta, mutta kirveelle oli töitä. Sutjakasti se pilkkominen näytti sujuvan, joten ei tarvinnut vanhempana alkaa neuvomaan..
Muuten ei ole tullut luontoon lähdettyä. Lähinnä kävelyllä asvalttiviidakossa. Sen mitä pakkasilta tarkenee. -30 astetta niin nenä ei todellakaan mennyt ulos vapaaehtoisesti. :) Sen sijaan oli oikein mukavaa istua sohvalla viltin alla ja katsella Yle Areenalta Erätulilla ohjelman uusintoja. Kun viime keväänä innostuimme luonnosta ja retkeilystä huomasimme harmiksemme, että Erätulilla ohjelma oltiin lopettamassa. Viimeiset uudet jaksot juuri pyörivät telkkarissa.
Aiemmin sarjasta ei oikein ollut kiinnostunut. Kumpikaan ei harrastanut kalastusta, metsästystä, vaellusta tai muuta ohjelman käsittelemiä aiheita. Heti kun olisi vähän alkanut kiinnostamaan jotkin ohjelman käsittelemät teemat se loppui. Paitsi että nyt näyttää uusinnat pyörivän. Useamman kerran viikossa ilmestyy "uusi" jakso Areenalle. Huippuvuorille lumituiskuun ei tee pätkääkään kyllä mieli lähteä, mutta onhan moista ihan kiva katsella telkkarista. Välillä tulee jotain varteenotettavia ideoitakin, retkiluistelu ei ole koskaan käynyt mielessäkään. Ehkä joskus?
Metsästystä en ole ikinä harrastanut enkä edes nuorena käynyt mehtäreissuilla, vaikka maalta olenkin kotoisin. Erätulilla ei ole sytyttänyt intoa edelleenkään. Jotenkin ei vain innosta lähteä metsään rämpimään ase olalla saaliin toivossa. En ole mitenkään metsästys- tai asevastainen, riista on hyvää ja söisin sitä mielelläni enemmänkin. Ei vain jotenkin ole mun laji. Ja tietenkin sekin, että olen huono ampumaan sen mitä armeija-ajoilta muistaa. :D
Kalastus sen sijaan.. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että en ole edes onkinut lähes 30 vuoteen vaikka ikää onkin alle 40. Isä vei minut isoveljen kanssa onkimaan joskus kun olin ala-asteella. Jotain ahventa nousikin, mutta ei mitään sen isompaa. Into lopahti kesän, parin aikana. Myöhemminkään ei tullut kenenkään oman kaverin kanssa puheeksi että lähdettäisiinpä kalaan. Enkä edes vuosiin suonut ajatusta kalastukselle vaikka suuri kalan ystävä olenkin. Mutta kun telkkarista tulee ohjelmaa missä pilkkiavannosta nousee harjusta, joesta perholla taimenta ja millä mitäkin niin ei se nyt ihan mahdoton ajatus olisi kalastaa taas joskus. Toki hieman haastavoittaa kun ei ole mitään hajua kalastusvälineistä, -tekniikoista ja -paikoista. Puhumattakaan että entä sitten jos sattus joskus kalan saamaan? En ole edes perannut ikinä kalaa.. Janita osti onkivavat kesällä ja pari kertaa heittikin siimaa järveen. Ei saalista, kirosanoja sitäkin enemmän. Ehkä itsekin kokeilla ensi kesänä?
Kappas. Tästä päivityksestä piti tulla ihan vain maininta, että elossa ollaan eikä blogia olla unohdettu. Nyt tulikin yhdistetty Erätulilla ohjelman mainos ja omia ajatuksia metsästyksestä ja kalastuksesta. Retkeilyä ei olla unohdettu ja tulevalle vuodelle onkin jo jotain suunnitelmia. Lintutorneja varmaan aletaan kiertämään heti, kun muuttolinnut palaavat Suomeen. Rokualta olisi tarkoitus käynnistää pidemmät retket, siellä varmaankin on jo niin kuivaa että toukokuulla voi retkeillä ilman kumisaappaita. Sitten syksyksi suunniteltu Pienen Karhunkierroksen kävelyä. Katsoa jos jossain vaiheessa kesää tulisi jopa ihan yövyttyä ulkona? Tuskin hyttyskautena kuitenkaan. :D Trangia jäi viime kesänä kokeilematta, joten pitäähän sekin koeajaa ensi kesänä jossain.
Suunnitelmia siis on, saa nähdä miten toteutuu. Trangia tuli hommattua ensimmäisten varusteiden joukossa viime vuonna vaan jäi käyttämättä. Sen sijaan kauden pääreitiksi valittiin Pilpasuon 7 km mittainen aistipolku. Noh, pisin retki olikin Isokangas 10 km. Kasvaako nälkä syödessä tulevanakin vuonna?
Loppuun voisi kehua vielä toistakin Ylen ohjelmaa. Kauhakaupalla Pohjolan luontoa. Toimiva yhdistelmä kahta oikein mukavaa asiaa, luonnossa liikkumista ja ruoan laittoa. Mielenkiintoisia jaksoja ja ihan hyviä reseptejäkin. Paria taidettu jo kokeilla. Tosin surströmminkiä en taida kokeilla. Ikinä. Ohjelma alkoi ihan mielenkiintoisella jaksolla kolmen maan rajapyykiltä. Suomen-Ruotsin-Norjan rajalla on pienen pieni järvi missä on rajatolppa pienellä saarella. Siellä pitää joskus käydä!
