Rokuan ruskareissu

Teimme viime viikonloppuna kevyen ruskareissun Rokualle. Tai ei se oikein ruskareissusta enää mennyt, kun suurin osa lehdistä oli jo pudonnut. Alunperin meidän piti lähteä lappiin syyskuussa ihastelemaan maisemia. Tämä syksy osoittautunutkin kiireelliseksi ja monena iltana sekä viikonloppuna on jotain ohjelmaa. Siksi päätimme karsia pidempiä viikonloppureissuja emmekä ihan kaikkia toteuta. Ensi syksynä sitten lappiin.

Mutta takaisin tähän päivään tai siis viime viikonloppuun. Pakkaaminen suoritettiin kevyesti. Ajomatkaa Rokualle kertyy se päälle 80km ja illan mittaa vielä palata takaisin. Lisäksi tarkoitus käydä kylpemässä ja syömässä illallinen Rokuan kylpylässä. Vaelluskengät autoon, pientä purtavaa takin taskuun ja juomapulloksi sellainen mikä mahtuu takin taskuun. Tarkkaa lenkkiä mitä kierrämme emme vielä Rokuan suuntaan ajaessa tienneet. Ajoimmekin ensin Suppaan, joka on Rokuan virallinen opastuskeskus. Saimmekin sieltä hyvän kartan ja pari muuta opaslehtistä. Sen lisäksi hyviä neuvoja työntekijöiltä.

Supassa käydessä kannattaa myös tutustua näyttelyyn mikä kertoo Rokuan alueen luonnosta. Vaikuttavin oli pylväs mikä näytti kuinka paljon jäätä sillä kohtaa oikein on ollutkaan. 2,6km kuulostaa jo paljolta, mutta ei sitä oikein voi hahmottaa. Siellä sitten oli jättikokoinen pylväs, minkä pohjalla näkyi kärpäsen kakka. Se "kakka" oli opaskeskus suhteellisessa koossa jäähän nähden. Wau! Lisäksi oli mallinnettu Rokualla oleva 100m korkea hiekkapohja ennen kallioperää. Vaikuttavan kokoinen sekin.

Sitten olikin aika lähteä matkaan. Kuten mainittua, emme halunneet tehdä pitkää kävelyretkeä jotta ehdimme kylpeä ja syödäkin rauhassa ennen kotimatkaa. Ja kotiin kiva päästä ennen pimeää. Reitiksi valikoitui Supassa annettujen suositusten perusteella Harjunpolku. 2,5km pikakatsaus Rokuan luontoon. Oli ylämäkiä, alamäkiä ja järviä kukkuloiden keskellä.

Siitä se taas alkoi.

Polku oli hyväkuntoinen ja leveä.

Reitti alkoi hyväkuntoisena ja leveänä polkuna. Pyörätuolillakin tuota alkumatkaa polusta voisi kulkea. En tiedä mitähän reittiä tuo pyörätuolireitti menisi ja kuinka pitkä se olisi ollut. Raskasta noita mäkiä varmaan olisi kulkea pyörätuolilla, mutta niin ne Supassa kertoivat että sitä voi kulkea. Vaelluskengät lähtivät Oulusta matkaan, mutta polkua ja maastoa katsellessa päädyimmekin pitämään lenkkarit jalassa. Ihan hyvä valinta tälle retkelle.

Oulussa retkeillessä vastaan on tullut Tervareitin alkupään kylttejä, täällä oli sitten se loppupää. Tai ilmeisesti reitin päätepiste on tuolla mainitussa luonto-opaskeskus Supassa. Kylpylän lähistöllä oli 3,5km kylttejä reitin loppuun nähden. On se varmaan huojentavaa nähdä moinen kyltti, jos on ensin taivaltanut 96km. Jospa vielä joku päivä.. tai sitten ei. :D

Maisemat olivat ihan nättejä vaikka paras ruska-aika oli jo mennytkin. Mäkinen maasto oli mukavaa vaihtelua pohjoammaan lakeuksiin tottuneelle. Kyllähän noilla Oulun reiteilläkin mäkiä oli ja osa jyrkkiäkin, mutta täällä loivemmatkin mäet huomaa. Jännä yksityiskohta suppa-järvien rannoilla oli hiekkadyynit. Tottunut näkemään moisia Kalajoella meren rannalla, mutta täällä meri on lähes sadan kilometrin päässä. Mutta siinä hiekkadyynejä oli kun eroosio kuluttanut pintamaan pois ja tuonut hiekan näkyviin.

Uintireissu luonnon järvissä jäi tällä kertaa tekemättä. Ei tarkene enää uida, mutta olihan nuot järvet niin mahtavan näköisiä, että taatusti kun ensi kesänä tulee tänne uudestaan, käy pulahtamassakin jossain. Viimeistään itse kylpylän vieressä olevalla järvellä. Harjunpolun lenkin kierrettyämme päätimme kiertää vielä kylpylän tuntumassa olevan järven/lammen. 800 metrin lisälenkki. Sen varrella on jokin lasten temppurata ja polku on niin hyväkuntoista, että sen varmaan voisi sillä mainitulla pyörätuolillakin käydä omin voimin.

Kävelylenkit suoritettuamme palasimme autolle jättämään kameran pois ja muuta ylimääräistä kampetta. Sitten uimavehkeet mukaan ja kylpylään. Turkkilaisen saunan kautta allas osastolle ja jalat nilkkoja myöden kylmäkaivoon. Ei se ihan yhtä hyvältä tunnu seistä kylmäkaivossa verrattuna sohvalla löhöämiseen ja jalkojen huljuttamiseen kylmässä vesiastiassa. Helpotti kuitenkin. Sitten hetki uimista, dippaus rintakehää myöden kylmäkaivoon ja sen jälkeen hierovien vesisuihkujen rentoutukseen.

Kylpylässä rentoutumisen jälkeen olikin aika siirtyä syömään. Buffet-ruokailu on aina vaarallista ja niin tälläkin kertaa. Hirveä ähky. Vaan olihan se makoisaa ruokaakin. Vallan täydellinen päivä ja ei sen retkeilyn aina tarvitse koko päivää kestää. Siihen muutakin aktiviteettiä ja vähän erilaisemmissa maisemissa kuin kotona. Täydellinen päivä 10/10.

Loppuun kuvakavalkadi.

Metsää. Eipä kuvasta tietäisi mistä on.

Reitit oli merkattu selkeästi.

Jännästi kaatuneet puut.

Korkeuseroja ei kuvista huomaa.

Aina lammet eivät näkyneet kunnolla puiden lomasta.

Välillä lammet näkyi puiden yli.

Vaeltaja matkan varrella.

Jälleen yksi suppa-lampi.

Melkein puolivälissä.

Toinen vaeltaja.

Polku kulki ihan järven rannassa.

Vasemmanpuoleinen on muuten koivu.

Hiekkadyyniä Rokualla.

Järveä toisesta suunnasta.

Ihan kuin tuolla keskellä uisi jotain?

Uikku? Härkälintu? Jokin vesilintu kumminkin..

Yllätys, Rokuallakin on muurahaisia.

Seesteinen järvi kylpylän edustalla.

Grillikatos oli nätin näköinen.

Kylpylä lammen takaa kuvattuna. On se hienolla paikalla.

Työmiehet korjasivat kotaravintolaa.

Kyltit opastivat lammelta pois.

Tähän oli mukava lopettaa patikoinnit tältä "kaudelta". Pidempiä retkiä ainakaan tuskin tehdään. Lintulavoilla varmaan käydään katselemassa lintujen poismuuttoa ja muutenkin ulkoilemassa. Kenties paistelemassa nuotiomakkaraakin, mutta useamman kilometrin lenkit jää ensi vuoteen. Eiköhän blogiin jotain kuitenkin ilmesty talvenkin aikana, mutta ei niin usein ja keskittyy sitten johonkin muuhun kuin patikointikohteisiin. Ainakin tulevana talvena..