Alunperin Pilpasuon aistipolun piti olla kesän päätavoite ja pisin matka. No on se pisin tähän mennessä vaan kesää on vielä jäljellä.. Sää oli mainio retkeilylle - aurinko paistoi, tuuli kevyesti ja lämmintä oli vain vähän yli 10 astetta. Ei mikään maino kesälomasää heinäkuulle, mutta oikein sopiva retkeilyyn. Muutama muukin oli näemmä huomannut että hyvä retkeilysää, parkkipaikka oli täynnä.
 |
| Pilpasuolla oli muutama retkeilijä |
Alkupätkä olikin samaa tuttua matkaa lystireitin kanssa. Sitten suunnattiinkin kohti suurta tuntematonta. Aiemmilla reiteillä katseltu sinisten täplien erkanemista "vielä joskus tuonne" ja nyt sinne mentiin. Lakkaa näyttäisi olevan tulossa hyvin ja puolukassakin on runsaasti kukkia. Mustikoista ei näkynyt kuin muutama ihan pienen pieni raakile. Toivottavasti niitäkin nyt kypsyisi ainakin jossain.
 |
| Kohti suurta tuntematonta |
 |
| Lakkaa kypsyy hyvin |
 |
| Mustikkaa ei niinkään |
 |
| Puolukkaa kukkii kunnolla |
 |
| Kyltit kertovat paljonko vielä matkaa kuljettavana |
Tälle retkelle lähti paperikartta mukaan ja kompassikin. Kompassia en tosin katsellut kuin ihan alkumatkasta, opetella sen käyttöä paremmin joku toinen kerta. Mutta olihan tuo paperikartasta suunnistaminen niin helppoa mitä muistelinkin." Tässä on tämä pieni mäki ja sitten tuleekin suota." Eihän tuolla pysty ihan metrin tarkkuudella sanomaan missä on eikä aina kymmenenkään metrin tarkkuudella, mutta kahden pisteen välin tietää missä on ja jotakuinkin missä siinä.
Aistireitin alkupuolisko oli mäkistä maastoa. Välillä kiivettiin samaa mäkeä edes takaisin kävellessä rinteen viertä. Ala-Korkiakankaalle nousu oli yllättävän korkea, mutta onneksi kiersimme reittiä myötäpäivään. Laskeutuminen sieltä kohti Siltasaarta oli jyrkkä. Ala-Korkiakankaalla olevat Lapinrauniot saivat hetkeksi epäilemään kartanlukutaitoa. Ei ollut mitään tietoa mitähän niiden pitäisi olla ja luulinkin ensimmäistä kiviröykkiötä niiksi. Polku kuitenkin jatkui suoraan eteenpäin kun sen olisi pitänyt kääntyä. Karttatasolla 1:25 000 ei sitten erottunutkaan toinen kiviröykkiö ja hetken päästä olimmekin jälleen kartalla kun iso pirunpelto oli polun vieressä.
 |
| Laavujen lisäksi reitin ainoa teetetty lepopiste |
 |
| Hämähäkkejä näkyi paljon |
 |
| Komiata mehtää |
 |
| Kivikasa jota luulin Lapinraunioiksi |
 |
| Lapinrauniot. Mitä lie pirunpeltoa? |
 |
| Sinne olisi lähtenyt Tervareitti. Ehkä vielä jonain kauniina päivänä? |
 |
| Melkein puolivälissä |
 |
| Kuvasta ei välity mäen jyrkkyys |
Tosin toisenkin puutteen havaitsimme kartasta. Tervareitti haarautuu Lapinröykkiöiden kohdalla, mutta peruskartta ei tunnista moista polkua. Onneksi kyltitys oli hyvä ja sinisiä täpliä puissa siellä täällä niin oikealla polulla kyllä pysyi. Mäkisen maaston jälkeen palattiinkin suolle. Ja avautuikin komea suonäkymä. Samalla tosin tuli mieleen millainen paikka tuo olisi kunnon kesähelteellä? +30 astetta, hyttysiä silmänkantamattomiin jne. Ehkä nyt onkin ihan hyvä retkeilykesä..
Ei aikaakaan kun pääsimme levähdyspaikallemme. Pilpakankaan laavulle. Meitä ennen siellä oli sopivasti kaksi vanhempaa retkeilypariskuntaa paistelemassa makkaraa. Olivat juuri sammuttelemassa nuotiota kun saavuimme paikalle. Juuri ajoissa niin eivät ehtineet sammuttamaan ja meille oli just sopiva hiillos. Pääsi saman tien makkaranpaistoon. Laavulta löytyi lisäksi geokätkö. Hetki meni bongata oikea paikka, vaan nopsaa kirjaus ja sitten pakkaamaan tavaroita. Onneksi ei ollut muita paikalla niin sai rauhassa etsiskellä.
 |
| Pilpasuo |
 |
| Tervareittiä Oulun suuntaan 4km |
 |
| Tervareittiä Rokuan suuntaan 95,5km |
 |
| Vähän yli puolivälin |
 |
| Pilpakankaan laavu on komeasti suon reunalla |
Laavun jälkeen maasto helpottui huomattavasti. Ei ollut enää korkeita mäkiä ylitettävänä ja polutkin olivat hyväkuntoisia. Muutamassa paikkaa pitkospuut olivat tosin lahonneet. Tärkeimmissä (eli märimmissä..) kohtaa pitkospuut olivat kuitenkin onneksi ehjät. Laavulle asti jaksoi hyvin, mutta sitten alkoi jalkoja särkemään. Ehkä olisi sittenkin pitänyt ottaa kengät pois laavulla? Loppumatka olikin vain talsimista "maalia" kohden. Ja pyöräilijöiden väistelyä. Alkupätkällä ei ollut muita kuin toisia retkeilijöitä jotka ohittivat meitä, mutta paluupuoliskolla useampiakin pyöräilijöitä ja joku naiskolmikko oli juoksemassa. Kovaa vauhtia vain pyyhälsivät ohi.
 |
| Ei nämä kilometrit ihan vielä lopu.. |
 |
| Sähkölinjojen alla meni kapoisat pitkospuut.. |
 |
| .. jotka päättyivät onneksi leveään siltaan. |
 |
| Loputon metsä on loputon |
 |
| Jaksaa, jaksaa! |
Tällä kertaa oli onneksi tajunnut pakata varakengät autoon. Sai vaelluskengät heti pois jalasta, kun retki oli ohi. Olihan se helpottunut tunne. Tosin seuraavalle kerralle voisi ottaa säästä riippumatta sandaalit/crocsit mukaan. Kenkien solmiminen tuntui yllättävän raskaalta.. Kotiin päästyä ensin kuumaan suihkuun ja sitten jalat jääkylmään vesiastiaan. Miten jokin voikaan tuntua niin hyvältä ja ilkeältä samaan aikaan?
Retkellä oli mukana Fjällrävenin Friluft 35 reppu. Ei kovin hyvä tämmöiselle.. pullukalle. Reppu sinänsä hyvä ja laadukas, mutta kiristysvaraa ei ole tarpeeksi. Lantiovyötä ei tahdo saada kiinni ja kun sen jollain ilveellä saa, ei sitä saa kiristettyä kunnolla. Pitää siis laihduttaa ensi kesän retkiä varten niin että se mahtuu kunnolla. :D
