Niin se vain talvi on vierähtänyt ja koivut vihertää jo. Luontoon alkaa tekemään mieli. Talven aikana ei paljoa tullut blogia kirjoitettua. Ulkoilukin oli kohtalaisen vähäistä. Luontopoluilla ei edes käyty.
Nyt kevään tullen aloimme jälleen kiertelemään ensin lintutorneja ja seuraamaan lintujen kevätmuuttoa. Pakko hankkia ne paremmat kiikarit joskus! Kyllähän viime vuonna hankkimillamme jotain näkee ja paikallaan olevat kohteet, jotka eivät ole liian kaukana, näkyy hyvinkin. Sitten jos linnut sattuu liikkumaan, kuten esimerkiksi lentämään.. ei niillä oikein tahdo pystyä seuraamaan.
Nuotiomakkaraa toki pitänyt myös käydä paistelemassa. Kyllä sitä pientä retkikirvestä oppi käyttämään. Ei vain tartu liian suureen haasteeseen niin saa sillä halkoja pienittyä vielä pienemmiksi klapeiksi. Nuotionsytyttämistaitoja sen sijaan pitää vielä kasvattaa. Vähän turhan innokkaasti lähdimme kevään ensimmäiselle makkaranpaistoretkelle. Sytykkeet jäi sitten kotiin. Mukana oli vain tulitikut ja sytkä, ei mitään kuivaa paperia, pahvia, kaarnaa tai mitään millä saa tulen helposti syttymään. Siinä piti sitten märistä puista yrittää vuolla sytykkeitä ja opetella miten niillä saa tulet tehtyä. Onnistuihan se lopulta. Ehkä seuraavalla kerralla helpommin?
Luontopolkuja ei siis vielä ole tullut tallottua. Kaupunkikävelyä sitäkin enemmän. Ainolanpuistosta Tuiraan ja takaisin on tullut käpsyteltyä. Onhan se patosilta komea paikka ja melkoiset näkymät joelle. Vaikka aikoinaan opiskelemaan tullessa asui Tuirassa vuoden verran, löytyy sieltä silti yhä uusia paikkoja. Toinen missä tullut käveleskeltyä on Hietasaari. Pieni paikka missä kulkee ristiin rastiin polkuja, sopivan mittainen löytyy taatusti. Jos alkaa väsyttämään, voi valita jonkun lyhemmän reitin ja jos jalat vielä vie, niin kääntyykin pidemmälle. Ja matkan varrella/lopuksi voi toukokuussa nautiskella jäätelön..
Vaikea sanoa mitä tuleva kesä tuo tullessaan. Suunnitelmia on paljon, osasta viime vuotisista luovuttu ja jotain tullut lisää. Kesällä niin paljon kissanristiäisiä yms. että saa nähdä tuleeko metsäyötä toteutettua. Haluaako vapaina viikonloppuina nauttia oman sängyn rauhasta ja pehmeydestä?
Rokualla pitäisi käydä piankin mutka. Jos kelit sallii niin pidempikin patikkareissu ja jos taas vettä tulee niin lyhempi. Ja jos sataakin aivan kaatamalla niin toteuttaa vain kylpyosuus. Nätti ja kiva paikka. Viime syksynä oli liian myöhäistä käydä pulikoimassa järvissä, nyt sitten lienee liian varhaista. Pakko siis käydä keskikesällä uudestaan!
Loppukesästä/syksyllä olisi tarkoitus käydä sitten siellä Pienellä Karhunkierroksella. Tai ainakin sellaiset on suunnitelmat tällä hetkellä. Saas nähdä miten toteutus. Aivan ensimmäiseksi tulee kuitenkin huoltaa vaelluskengät ja vahata ne tälle kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti