Siiponjoen luontopolku

Tänäkään kesänä ei olla paljoa patikoiduttu. Toukokuun lopulla haettiin vauhtia Oulussa järjestetyiltä erämessuilta. Hieno tapahtuma, paljon esille laittajia vaan ei sieltä vielä tarttunut mitään matkaan. Telttoja olisi saanut olla enemmänkin esillä. Fjällravenilta taisi olla kolme telttaa ja nekin Intersportin osastolla. Sitten.. olikohan Vauden telttoja mitä oli enemmän ulkona pystytettynä, ihan heidän omalla osastollaan. Metsästys- ja kalastustarvikkeita oli monen monta kojullista. Kumpaakaan ei harrasteta joten meni vähän hukkaan.

Kerran taisimme käydä Oulun Lemmenpolulla grillaamassa makkaraa ja Koitelinkoskilla käpsyttelemässä muuten vain. Ensimmäinen "patikkareissu" oli Muhoksen Lemmenpolulle suuntautunut päiväretki. Onneksi päädyimme sunnuntaihin emmekä lauantaihin. Montan leirintäalueella, mitä pidimme lähtöpaikkana, oli joidenkin moottoripyöräkerholaisten tapahtuma ollut viikonloppuna. Purkivat siinä kojuja yms. juuri pois jotka olivat täytäneet parkkialueen. Sää oli mitä mainioin. Aurinko paistoi, mutta ei ollut mitenkään tukalan kuuma. Tuulikin oli mukavan kevyt henkäys. Hyttysiä taisi olla yhden käden sormilla laskettava määrä, eli just hyvin! Loppuvaiheessa yksi paarma meinasi alkaa tekemään turhankin läheistä tuttavuutta ja pörräsi varmaan satakunta metriä ympärillä. Vaan sepä oli ainoa negatiivinen puoli reissussa. Muuten oikein kiva päivä!

Oulujoen maisemaa Muhoksen Lemmenpolun varrella.

Jyrkät portaat on jyrkät.

Polulle kaatunut puu tarjosi luonnollisen alikulun.

Hyvästä hyttyskesästä (ihmisten kannalta) johtuen patikkajalkaa alkoi kuumottamaan enemmänkin. Vaikka olenkin Kalajoelta kotoisin niin siellä olevaa Siiponjoen luontopolkua en ollut koskaan kiertänyt. Tiennyt kyllä sen olemassaolosta vaan en edes tarkkaa sijaintia ole tiennyt. Sääkin näytti hyvältä joten tartuimme hetkeen ja lähdimme viikonlopun viettoon Kalajoelle. Kurvaus Tapion Tuvan parkkipaikalle ja pohdinta miten pääsee 8-tien toiselle puolen.

8-tien vieressä olevat opastekyltit kertovat paljonko on matkaa minnekin laavulle.

Luontopolun "mainoskyltti".

Liikenne oli hiljaista, joten kauaa ei tarvinnut sopivaa väliä odotella. Kartasta vähän suuntimaa ja menoksi. Polku oli todella helppokulkuista ja reitti hyvin opastettu. Siellä täällä oli sinimerkintäisiä tolppia että on oikealla polulla ja risteykset oli hyvin merkattu mistä pitää kääntyä. Olipa parissa mutkassakin tolppa.. Ehkä talvea varten kun polut eivät näy maastossa?

Maasto oli pääosin kuivaa kangasmaastoa. Muutama suo, tai tarkemmin neva, mahtui matkan varrelle. Nekin ylitettiin pitkospuita pitkin niin kenkiä ei tarvinnut kastella. Kuivuudesta huolimatta vaelluskengät eivät olleen laisinkaan huono vaihtoehto reitille. Hiekkaosuuksilla tuki jalkaa paremmin kuin lenkkarit eikä kenkien sisään päässyt hiekkaa. Olisi vähän väliä saanut putsata jalkineet.

Kodan luona oli hyvä kartta alueesta.

Nuotiopaikka.

Kota oli hieno niin ulkoa kuin sisältäkin.

"Järvi". Kait tuota voi järveksi sanoa, ainakin lammeksi.

Reipas retkeilijä.

Toinen reipas patikoija.

Puolivälissä 10km reittiä oli Särkijärven kota. Oikein viihtyisä paikka ulkonäöllisesti. Harmi vain että ranta oli täynnä paarmoja, joten ruokatauko jäi lyhykäiseksi. Eipä meillä ollut ateriaksikaan kuin proteiinipatukoita, joten lyhyt tauko riitti syömiselle. Paluumatkan suunnistusta avitti Kalajoen lentokentällä ollut tapahtuma. Liekö kiihdytyskilpailut vai mikä tapahtuma olikaan, mutta sen verran meteliä kuului että tiesi missä se on. Loppumatkasta jalat alkoivat huutamaan hoosiannaa, mutta niin vain sinnillä mentiin loppuun. Onneksi juuri kun saavuimme 8-tielle uudestaan oli liikenteessä tauko, niin ei tarvinnut seisoskella ja odottaa kipeillä jaloilla.

Retken jälkeen haettu pirtelö Kalajoen V8:lta maistui uskomattoman hyvälle. Tälläkin reissulla sää suosi. Aurinko paistoi, ei liian kuumasti ja tuulikin oli sopivan lempeä. Friluft-repun tuulitunneli tuli havaittua tehokkaaksi, selkään tuntui jopa kylmältä eikä hiostavalta. Kävimme tällä kertaa vain kymppikilsan lenkin, mutta ehdottomasti joskus tuo koko 20km. Parhaat maisemat kun jäivät näkemättä. Ja ensi kerralla en syö pizzaa juuri ennen patikoimaan lähtemistä. Ei nimittäin ole maailman paras tunne vatsassa..

Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin maisemat olivat kyllä ihan komeat, mutta pitkiä matkoja kohtuu yksitoikkoista. Välillä oli 500 metrin matkoja että tässä on lähtöpiste, tuolla loppupiste ja välissä ei ole mitään maastonkohtaa mistä voisit päätellä tarkemmin missä olet. Ei kukkulaa, ei isoja karttaan merkittyjä kiviä, vain metsää. Toisaalta tarviiko sitä aina metrin tarkkuudella tietääkään missä on?

Tätä lisää. Toivottavasti ei ole kesän viimeinen patikkareissu. Ainakin suunnitelmissa on jo ensi viikonloppuun, jos vain kelit suosii vähääkään.