Jokunen vuosi sitten kävin työpaikan porukalla Koitelinkoskilla. Olihan siellä hienoa ja heti tuli mieleen että tänne pitää tulla käymään uudestaan. Jokunen tovi siinä meni, mutta makkarapaketti kainalossa lähdettiin Koitelinkoskea katsomaan. Hetki kosken ihailua ja sitten nuotiopaikalle paistamaan makkaraa, sinappia vain kylkeen. "Ah, tämä se vasta on ulkoiluelämää."
Seuraavana keväänä sama reissu. Nyt enemmänkin piknik-evästä matkassa. On se vain kiva syödä luonnon helmassa. Syksyllä 2014 jälleen paistamaan makkaraa Koitelinkoskille. "Olisikohan Oulun seudulla jotain muuta paikkaa vaihteluksi?" Olimme käymässä jossain kaupassa Limingantullin suunnilla, kun mieleeni juolahti "Hei, Kempeleen lahden lintutorni on kohtalaisen lähellä, käydäänkö siellä mutka ja paistetaan makkaraa jos siellä on nuotiopiste?" Mitä nyt pieni vika oli, että oli jo alkusyksyä, polulle kasvaneita heiniä ei oltu niitetty ja varustus oli kaupungin kaduilla kävelyä varten eikä maastoon soveltuvaa. Ei päästy lintutornille.
Kevät 2015. Edellissyksynä oli puhetta, että voisi paremmin varustautuneena kiertää lintutorneja ja käydä katselemassa lintujen kevätmuuttoa. Vapullehan se meni, että saatiin aikaiseksi lähteä lintutornille. Liminganlahden luontokeskus osui valinnan kohteeksi. Monesti kuullut paikasta vaan kumpikaan meistä ei ollut käynyt siellä niin nyt oli aika korjata puute. Ja monta muutakin puutetta tuli retkellä havaittua. Vaatetuksesta löytyi montakin. Lenkkarit ei ole kovin kivat vaikka kävelisi pelkkiä pitkospuita pitkin. Rannan läheisyydessä pitää olla aina pipo ja mielellään kaulaliinakin. Lisäksi jos lintuja haluaa bongailla niin kiikari on ehdoton.
Kivaa kuitenkin oli ja innostus luontoon heräsi kunnolla. Selvittelimme mitä lintutorneja ja luontopolkuja Oulussa on. Pari viikkoa myöhemmin kävimme kiertämässä Pilpasuon Lystireitin. Edelleen lenkkarit jalassa. Ei siellä nyt kovin märkää ollut, mutta ei ne parhaat kengät sinne olleet. Vaan en muistanutkaan kuinka mukavaa metsässä käveleskely onkaan. Siitä tämä sitten lähti. Pian piti hakea vaelluskengät kaupasta, osatekosyynä myös että nehän olisi kätevät frisbeegolfia harrastaessa..
Tästä se kahden ylipainoisen retkeilyura alkoi. Seuraavassa tekstissä hieman lisää kirjoittajista ja miksi tätä blogia tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti