Kirjoittajista

Retkeilyblogeja on blogosfääri täynnä ja samoin on laihdutusblogeja. Näiden yhdistelmiä sen sijaan ei ole käytännössä lainkaan. Tästä syntyi ajatus blogin kirjoittamisesta ylipainoisen näkökulmasta. Poksahtaako nivelet vai jääkö ylimääräinen rasvakerros erämaahan. Retkeilyä ei kuitenkaan harrasteta painon tiputtamisen vuoksi, pikemminkin päin vastoin enemmän retkeilyä sitä mukaa kun painoa tippuu.

Ylipainoisena aina miettinyt että en minä voi lähteä luontoon. Nivelet menee rikki ja tarvikkeet maksavat hunajaa ja.. ja.. ja tekosyitä löytyy. Kateellisena lukenut tuttujen retkiä Karhunkierroksella tai kuka missäkin. Ole edes kuvitellut että pystyisi Pientä Karhunkierrosta kiertämään. Mutta maasta se pienikin ponnistaa ja pienin askelin pääsee eteenpäin. Ja muita kliseitä.

Kai

Lapsena liikuin paljon luonnossa kävellen tai suksin. Kotikulmien linnut tunnisti ja kasvejakin osasin luetella. Partiossa en kuitenkaan ollut enkä jostain syystä ikinä yöpynyt luonnossa enkä edes ruokaa tehnyt ulkona. Korkeintaan juomapullo oli matkassa ja kotiin palattiin syömään. Armeijassa ns. metsäaamuja toki oli ja teltassa tuli yövyttyä. Sopivan vähän että ikuisia traumoja ei syntynyt, mutta hiihtämisen ilon inttiaika lannisti pitkäksi aikaa.


Armeijan jälkeen "kaupungistuin" ja karkotuin luonnosta enemmän ja enemmän. Linnuista tunnistaa nyt vielä lokit, pääskyset ja pari muuta. Hävettävän vähän silti. Ja kasveista vielä vähemmän. Mustikan ja puolukan nyt sentään erotan toisistaan. Armeijan jälkeen tapahtunut muutakin kuin kadottanut kosketuksen luontoon. Vajaassa parissa kymmenessä vuodessa hoikasta urheilijanuorukaisesta on muuttunut ylipainoinen nörtti. Jos nyt olisi aika korjata tilanne?

Janita

Pullukka on erittäin hienovarainen ilmaisu minusta mutta siitä kuitenkin nyt saa edes vähän vihiä ettei ole mikään normaalipainoinen retkeilijä kyseessä. Minä olen lapsesta asti käynyt metsässä perheeni kanssa poimimassa marjoja, sieniä ja sammalta ja muutenkin on tullut pieniä päiväretkiä tehtyä. Olen siis aina haaveillut pitemmistä patikkaretkistä mutta suuren painoni takia olen luopunut näistä haaveista. Kun Kai innostui retkeilystä niin ajattelin että jospa sitä minäkin voisin yrittää... ja nyt on patikointipörriäinen purrut pahemman kerran. Pienestä ollaan aloitettu mutta matkojen pituutta olemme koko ajan pidentäneet ja samalla hankkineet sopivat varusteet. Paino tippuu tässä samalla mutta se ei ole minulle se tärkein asia vaan se, että pääsee luontoon!