Kuten aiemmin mainitsin, vietimme vappua Liminganlahden luontokeskuksella. Mietimme hetken aikaa minne lähtisi nauttimaan vappukahveja. Jostain syystä ei kiinnostanut lähteä keskustan hulinaa katselemaan ja jostain virisi ajatus lintutorneista. Ja Liminganlahden luontokeskuksessa olisi kahvio mikä auki. Sinne siis.
Sääennusteen mukaan ei olisi pitänyt sataa, mutta perille päästyä vettä alkoi tihuttamaan. Eipä sitä sokerista olla ja sinne asti vaivauduttu niin ei muuta kuin menoksi. Tornille kulki koko matkalla pitkospuut ja sen varrelle oli laitettu opaskylttejä missä kohti minäkin vuonna oli kulkenut rantaviiva. Mielenkiintoista infoa.
Torni itsessään oli iso ja sinne nousi hyvät portaat. Olikohan jotain 20-30 henkeä mitä kyltin mukaan sai ylhäällä olla. Jaksoi siis hyvin kantaa meidät kahdestaan. Näkymät oli hulppeat ja harmitti ettei ollut kiikaria eikä jostain syystä tajunnut edes kameraa ottaa matkaan. Piposta huolimatta rannalla oli kylmä. Kaulaliinalle olisi ollut tarvetta mikäli vain olisin tajunnut moisen ottaa matkaan.
Lintutornin lähellä oli nuotiopaikka mikäli olisi halunnut siellä paistella makkaraa tai muuten vain lämmitellä tulen ääressä. Paluumatkan päätimme tehdä pitkospuiden sijaan huoltotietä pitkin. Olipahan edes aavistus vaihtelua. Lopuksi nautimme vapun pullakahvit luontokeskuksella.
Eipä tuota reissua nyt patikoinniksi voi kutsua, mutta luonnossa kulkemista kuitenkin. Matkaa luontokeskuksen pysäköintialueelta lintutornille on n. 600 metriä ja koko matka joko hyväkuntoista pitkospuita tai huoltotietä pitkin. Itse tornikin oli helppokulkuinen ja siellä olisi ollut alakerrassa sisätilat lintujen bongaukseen. Tarkenee vähemmissäkin vaatteissa. Huonoa kuntoa ei voi siis käyttää tekosyynä etteikö tuolla voisi käydä. Pyörätuolillakin pääsee perille niin kyllä ylipainoinenkin pystyy taaplaamaan. Pitää vaikka taukoja välissä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti