Huutilampi 31.5.2015

Pitihän se lähteä kokeilemaan myös Janitan vaelluskenkiä. Haaparannan Partioaitasta löydetyt Meindlit. Nyt nekin oli saatu vahattua ja "sisäänajettua" tavallisilla kävelylenkeillä. Huutilampi kuulosti mukavan lyhyeltä ja kiinnostavalta kohteelta. Ajankohtakin lieni sille sopiva, kun koulut olivat juuri loppuneet ja se kuulemma on koululaisten luontopolku. Pari nuorta poikaa oli reitin alkupäässä, mutta polulla emme nähneet ketään. Koulut olivat tosiaankin loppuneet.

Huutilammen opaskyltit

Huutilammen voi kiertää myötä- tai vastapäivään. Päätimme lähteä myötäpäivään suopolulle, että lintutorni olisi levähdyspaikkana loppupätkällä. Maasto oli sinänsä helppokulkuista. Mukavan mäntymetsäisää Letonniemen lepikon jälkeen. Pitkospuiden kanssa oli tosin säästelty. Matalien kuraojien yli ei oltu tehty pitkospuita vaan kaadettu vain muutama ohut puu mitä pitkin pystyi ylittämään sotkematta kenkiä. Olettaen että ei liukastellut ja kompuroinut kuraan. Vesi ja muta oli tehnyt puunrungoista liukkaita.

Omintakeisten pitkospuiden lisäksi oli vankkoja siltoja

Hyttyset vaivasivat alkupätkällä kunnolla. Niitä oli jo kiitettävä määrä Huutilammen länsipuolella. Jostain syystä itäpuolella niitä ei ollut enää juuri lainkaan. Oliko yltynyt tuuli karkoittanut ne vai minne katosivat? Niinpä eteneminen oli vauhdikasta länsipuolella ja maisemia ei paljon ihasteltu. Luoteiskulmalla kostea suomaasto muuttui hieman kuivemmaksi metsämaastoksi ja hyttysten määrä väheni. Lintutornikin havaittiin suon toiselta laidalta. Kiintopiste saavutettu.

Huutilammen lintutorni

Pidimme pienen tauon ennen lintutornia Huutilammen nuotiopaikalla. Ilmeisesti siellä on joskus ollut laavu. Naapurimme mukaan sinne oltaisiin rakennettu jo uusikin laavu, mutta me emme huomanneet mitään jälkeä sellaisesta. Liekö tarkoittanut sittenkin jotain eri paikkaa? Retkikartta.fi:n mukaan jossain Parsiaismaalla on laavu. Niin ja matkalla löysimme lakkoja! Tai oikeastaan vasta kukkia, mutta niistähän tulee loppukesästä lakkoja. Tuskin tuolta saa itse poimittua ainuttakaan, eiköhän lähitalojen asukkaat käy poimimassa suon tyhjäksi.

On se komea kukka

Lintutornilla tuli taas mieleen kuinka kivat ne kiikarit olisivatkaan. Lammella näkyi toki lokkeja, mutta myös jotain pienempiä lintuja. Matkaa oli niin pitkälti, ettei erottanut mitä olivat. Hetki taukoilua ja sitten loppumatka hyväkuntoista polkua pitkin takaisin autolle. Reilun 1,5km polun kiertämiseen meni sports trackerin mukaan 2,7km. Tässä toki mukana matka autolta saakka, mutta ei meillä auto ollut puolen kilometrin päässä polun alkupisteestä. Jälleen edes takas sompailua ja valokuvausta reitiltä poiketen.

Eipä tässäkään reitissä ylipainoiselle ollut mitään pahasti häiritsevää. Riippuen millainen on tasapainoaisti. Erikoiset "pitkospuut" olivat liukkaahkot ja saattaa vaatia pientä tasapainoilua. Luontokohteena hieman häiritsi, että on keskellä asutusta. Lähes joka puolella näkyi puiden lomasta taloja tai asfalttitietä. Lintutorni oli kylläkin kiva ja kuulemma meidän lähdön jälkeen lammella näkyi kurkiakin. Uudestaan tultaneen tänne, ehkä ei koko reittiä kiertämään vaan lintutornille ihastelemaan. Ja toki katselemaan josko lakkoja olisi...

Samana päivänä kierrettiin uudestaan Pilpasuon Lystireitti. Siellä olikin nähtävää ja kuultavaa. Lisää seuraavassa blogauksessa.