Tämän kertaiseksi retkikohteeksi valikoitui Rajahaudan Letonniemi. Se on sopivan lähellä, siellä on lintutorni ja olisi ensimmäistä kertaa vähän enemmän kuin kilometri käveltävää. No, vain vajaa kolme kilometriä, mutta on se silti enemmän mitä yksikään aiemmista kävelyretkistämme luontoon. Eihän tälläiselle matkalle oikeasti rinkkaa tarvitse, mutta pitäähän sitä testata. Lisäksi tuo on jaettu ala- ja yläosioihin niin jättämällä alaosan täysin tyhjäksi se lähes muistuttaa päiväreppua. Rinkkaan meni sytytystarvikkeet, makkaraa, juotavaa ruokailua varten, varavaatetta ja järjestelmäkamera kantolaukkuineen.
Kameran kuljettamiseen rinkka oli äärimmäisen epäkätevä. Kameralaukku ei meinannut mahtua rinkan pussukkaan vaan sen sai änkemällä änkeä sinne. Tarkoittaen samalla sitä, että se oli myös hankala saada sieltä pois. Noh, toipahan lisäpainoa retkeä varten ja tuntemusta miten rinkkaa kannetaan. Rinkassa oli todella hyvät säädöt ja jopa tämän kokoinen sai sen hyvin kiristettyä ympärilleen. Olisi jopa ollut enemmänkin säätövaraa. Kantaminen oli kevyttä eikä rasittanut selkää lainkaan. Pitää joskus koittaa laittaa sinne enemmän painoa.
Onneksi itselläni oli jo vaelluskengät jalassa tälle retkelle. Janitalla sen sijaan oli vain tavalliset lenkkarit. Alkumatkalla oli pitkospuita, mutta hyvin pian ne loppuivat ja mutaisia polkuja oli edessäpäin. Lompsin paremmilla kengilläni edellä ja koitin etsiä kuivia kohtia mistä Janitakin pääsisi. Reitin puolivälissä kuivin jaloin ei enää kyennyt etenemään. Lenkkarit jalassa siis, vaelluskengissä onneksi pysyi kuivana. Vettä oli joka paikassa ja edetäkseen piti käyttää omia polkuja metsän puolella. Metsätie lillui mudassa ja vedessä.
Hieman ennen lintutornia meidät ohitti joku nainen kumisaappaat jalassa. Hän pohdiskeli onkohan loppuosa polusta täysin kulkukelvotonta. Kuulemma edellispäivänä myrsky oli nostanut huomattavan määrän vettä polulle. Ai nytkö ei ollut paljoa? Olipa reitin varrella muutoinkin myrskytuhoja. Puita oli kaatunut polun varrelle ja siellä täällä metsässä näki myrskyn jäljiltä kaatuneita puita.
Ei ollut reitti kulkukelvotonta. Lintutornille päästiin "järvistä" huolimatta. Nuotiopaikalla oli joku käynyt vastikään, koska muutama puu savusi vielä. Ei tarvinnut alkaa itse sytytyspuuhiin. Kasasimme puut takaisin yhteen ja pian savu olikin muuttunut uudestaan liekeiksi. Vielä yksi puu liiteristä nuotioon ja komeat tulet olivat lämmittämässä.
 |
| Letonniemen nuotiopaikka. |
"Järvien" kohdalla vastaamme tuli nuori pariskunta pelkissä lenkkareissa. Kyselivät millainen maasto oli edessäpäin ja vastaustemme jälkeen päättivät kääntyä takaisin. Toivottavasti vesiesteet eivät heiltä tappaneet innostusta käydä paikalla uudestaan. Kuivalla kaudella varmasti hieno reitti. Loppupätkä rengasreitistä oli onneksi kuivempi mitä alkupätkä. Janitankin jalat pysyivät kuivempana ja pitkospuita oli enemmän.
Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen paikka mihin tuli mentyä luontoinnostuksen iskettyä ja että itseltä löytyi hyvät kengät jo. Jalkojen kastuminen on yksi ärsyttävimmistä asioista ikinä. Olisi taatusti mennyt pitkään lähteä uudestaan luontoon, jos tämä olisi ollut ensimmäinen mitä kiertää. Mutta nyt kun oli hyvät kengät niin oikein mukava retki. Kangasmetsät ovat enemmän omaan mieleen mitä tälläiset kosteat rantalepikot, mutta olihan tuolla hieno käydä. Ja varmasti käydään toistekin.
Eihän tuo pitkä patikkamatka ollut. Sports trackerin mukaan kävelin n. 2,9 km ja Janita muutaman sata vähemmän. Osansa varmaan ST:n epätarkkuudella ja osa sillä, että etsin sopivia polkuja ja taaplasin edes takaisin. Mukavan väsynyt tuon jäljiltä kuiten oli.
 |
| Hailuodon lauttarannan tuulimyllyt näkyivät selkeästi tornista. |
 |
| Janitan retkeilyvarustus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti